Santa Crutz: löysimme viehättävän majatalon. Paikka oli nuorten lainelautailijoiden paratiisi, joka puolella nuorisoa kitaroineen ja rinkkoineen. Juholla oli synttäri, siksi juoksin aamutuimaan katuja etsimässä kakkua. Sain painella yli kaksi kilsaa ennen kuin tärppäsi. En löytänyt kakkua, vaan muutaman mustikka- ja omenapiirakan. Aamupala olikin niin runsas, että piirakat säästyivät. Pikkuinen ”erityinen” on nyt sitten jo 30 v. Merileijonat huutelivat aamutervehdyksiään satamalaiturin vieressä. Ihan mahtavia ääntelijöitä lötköttelemässä laiturin puilla. Myös pelikaaneja lenteli ympärillä.

Koska olimme päässeet vain hiukan highway ykköstä alaspäin lähtöpisteestä, otimme ajaaksemme pitkän matkan rantaa myöten Santa Barbaraan – eläkeläisten paratiisiin. Huikeita maisemia, jyrkkää rantakalliota, vuoria ja Big Surin luonnonpuisto. Ja sitten osuimme rantaan, joka oli pullollaan merinorsuja. Ne ottivat ilta-aurinkoa, römistelivät kumealla äänellään ja kellistyivät taas hietikolle, koska raskas ruho ei liikkunut montakaan metriä kerrallaan. Mielettömän kaunis ranta, hiekkaa, palmuja, tänne voisi tulla uudestaan.