Pekka Porvali, varsinainen kalevalaisen runomitan taituri, laittoi minulle jälleen Työnilonjulistuksen 2012 trokeemuodossa. Kas tässä luettavaksenne:
Talkoot nyt työn iloihin
hyvinvoinnin hakemiseen
pahoinvoinnin karkotukseen
eurot riemun etsimiseen
Vilkaistaanpa kuvajaiseen
peilin pinnalta näkyvään
menestystä myttynaama
eipä helposti tavoita
Toimivassa yhteisössä
toimet tavaksi otettu
joustavuutta johtamiseen
mittarit ilon hyväksi
Esimiehet, esimerkit
lietsomassa toiveikkuutta
pulmat puheiksi otetut
helpottavat hengitystä
Onnistunnan tähtihetket
asiakkaan palautteesta
pomon kiitos lisukkeena
huipulle sakin hivuttaa
Kysy sitten itseltäsi
mitä voisin minä tehdä
minne tahdon taaperrella
väsymättä, suuttumatta
Eläpä enää odota
jotta joku ratkaisisi
ottaisi ohjakset sinulta
huoltokirjan täyttelisi
Muutakin kuin työtä
elämässä hyvä olla
liiku, lue, harrastele
valta mielen vahvistuupi
Työnilonjulistuksen tekstiä voit vertailla www.uta.fi/jkk/synergos
sunnuntai 29. tammikuuta 2012
lauantai 28. tammikuuta 2012
Varo kotisivupäätteiden kaupustelijaa
Olin lähtenyt juuri ajamaan työpaikalta, kun vastasin puhelimeeni. Ystävällisen tuntuinen mieshenkilö- ihan kuin naapurinpoika - valisti minua, että vain yritykseni kotisivujen fi-pääte on suojattu, mutta kuka tahansa saattaa kiusaamistarkoituksessa käyttää väärin muita päätteitä kuten com, net ja info -päätteitä esimerkiksi ohjaamalla haun pornosivuille.
Kiinnostavaa, enpä tuota tiennyt. Hän tarjosikin palvelua, jolla maksua vastaan saisin suojattua myös noiden domain-päätteiden kääntymisen omille fi-sivuilleni. Varsin pitkään keskusteltuamme jäin itse siihen käsitykseen, että saan tarjouksen tai tilausvahvistuksen, jonka perusteella pystyn vielä tarkistamaan kyseisen yrityksen tiedot tai onko muita vastaavia palveluja olemassa.
Mutta sainkin kotiin tilausvahvistuksen, jossa luki, kiitoksia tilauksestanne. Varaus on sitova ja pyydämme suorittamaan varauksen tällä laskulla. Ei voi olla totta.
Koska olin juuri saanut Pirkanmaan yrittäjien lehden kotiini, jossa varoiteltiin näistä kaupustelijoista, laitoin heti viestin kyseiseen rekisteröintikeskukseen. Kiistin tehneeni tilauksen. Asia alkoi sitäkin enempi epäilyttää, kun kyseinen firma oli perustettu vasta marraskuun alussa.
Vastaukseksi sain, että joku nimetön asiakaspalvelija kyseisestä firmasta oli kuunnellut NAUHOITTEEN läpi ja siinä ei ollut mainintaa siitä, että olin pyytänyt tarjousta. Puhelu oli siis heidän mukaansa nauhoitettukin ilman, että siitä minulle sanottiin.
Niinpä soitin yrittäjäjärjestöni juristille, joka kehotti pyytämään nauhoitteen Tietosuojavaltuutetun netistä saatavalla lomakkeella. Sopimuksen toisellakin puolella eli minulla pitäisi olla mahdollisuus tarkistaa itseäni koskevat tiedot. Lähetin myös laskuttajalle tiedon siitä, että olin kiistänyt sopimuksen syntymisen.
En saanut vastausta, vain maksukehotuksen laskusta, jonka jälkeen sen uhattiin menevän perintään.
Kun sitten kiukustuin ja laitoin heille vielä hyvästä kaupanteontavasta postia, vastauksessa korostettiin, että jälleen oli varmistettu nauhoilta, että pakkomyyntiä ei ollut harrastettu. (Enhän minä siitä valittanut, vaan siitä, että itsellä oli eri uskomus syntyikö sopimus.) Ja kaiken kukkuraksi vastauksessa sanottiin, ettemme nauhoita puheluita lainkaan, käytämme ulkoisen palveluntarjoajan soittojärjestelmää jonka tietokantaan puhelinnumerot ja kontaktitiedot on tallennettu. Itse tallennus ei olekaan lainkaan heillä, vaan ulkopuolisen palveluntarjoajan tietokannassa. Että se lisää minun oikeusturvaani… Ja että yleinen tapa on nauhoittaa. Mistä minä semmoista voin tietää!
Itse ymmärrän tilausvahvistuksella ihan eriä asiaa. Oma toimintani nimittäin koulutustilaisuuksista sovittaessa perustuu kahdenkeskiseen luottamukseen. Kun lähetän tilausvahvistuksen, niin siinä kertaamme molemmat, mitä olemme sopineet ja millä hinnalla. Näin voimme molemmat olla yhtä mieltä asiasta. Vasta sen jälkeen teemme sopimuksen. Niinhän minä tässäkin tapauksessa luulin.
Kuitenkaan tällaiseen ei liene tällä rekisteröintifirmalla varaa. Jos toiminta perustuisi rehellisyyteen, niin asiakkaalle annettaisiin mahdollisuus tarkistaa kaupittelijaa koskevat tiedot ja mitkä muut tarjoavat vastaavia palveluita.
Onneksi tämä perumismahdollisuus on olemassa yksityisillä ihmisillä. Anopille tosin kävi kerran huonosti, kun lehtimyyjä kertoi alkavasta juhlavuodesta. Hän otti sen ihan tosissaan ja kertoi meille, että nyt on alkanut hänen juhlavuotensa ja hän saa siitä hyvästä lehden, kerrottiin puhelimessa.
Mitä tästä opin?
Tulin siis jymäytetyksi, ja ventovieraat (ISOVELI?) saavat sitä ilokseen kuunnella nauhoitteelta, joka sitten ei olekaan nauhoite, mutta joka kyllä voidaan luovuttaa oikeudelle vaan ei minulle! Eikä minulla itselläni ole siis mahdollisuutta saada tekemästäni sopimuksesta tietoa. Ehkä niin on parempikin. Näin voin säilyttää itsekunnioitukseni, josta olen valmis maksamaan 184,50 ja huomautuskuluja 12,30. Halpa hinta. Siis maksoin toisen maksukehotuksen jälkeen, koska en jaksanut alkaa tappelemaan.
Toiseksi, en ikinä kiireessä auton ratissa suostu sanomaan halaistua sanaa kenenkään umpivieraan kanssa. Aivoni eivät ole tyypillistä naisten tippaleipämallia, minkä Mieskin on huomannut. Minun on nimittäin pysähdyttävä, kun hän puhuu minulle. On mahdotonta yhtä aikaa kuunnella ja kävellä. Eli tässä tapauksessa on mahdotonta ajaa autolla ja tehdä päätöksiä. Kysyn aina ensiksi, onko tämä myyntipuhelu ja jos on, sanon, kiitoksia ja ihanaa päivää sinne tositeeveehen, joka nauhoittaa kaikki puhelut.
Kolmanneksi, ihan vakavissani varoitan kaikkia kiinnittämään huomiota domain-kaupustelijoihin. Älä ikinä luule, että omat käsitteesi ja termisi merkitsevät samaa toiselle.
Tämä oli hyvä opetus myös siksi, kuinka pakahduttavaa ja ahdistavaa on tuntea olevansa alakynnessä vailla mahdollisuutta vaikuttaa. Samaa tapahtuu monesti työpaikoillakin, voittaa-hävitä –asetelmastahan tässä on kysymys. Voittaa- voittaa – tilanne perustuukin luottamukseen, mutta uskonpa sillä olevan tulevaisuuden. Vaikka joskus ei kauppaa syntyisikään, hyvä kello kauas kuuluisi!
Neljänneksi: kaiken kukkuraksi sain eilen postista kirjeen, siis yli kuukauden jälkeen. Minun kirjeeni kyseiselle firmalle, jossa oli tietosuojavaltuutetun lomakkeella pyyntöni saada nauhoite itselleni, palautettiin, koska sitä ei voitu toimittaa kyseiseen osoitteeseen. OSOITE OLI OIKEA, tarkistin sen yritysrekisteristä ja saamistani sähköposteista. Onko koko putiikkia olemassakaan?
Kiinnostavaa, enpä tuota tiennyt. Hän tarjosikin palvelua, jolla maksua vastaan saisin suojattua myös noiden domain-päätteiden kääntymisen omille fi-sivuilleni. Varsin pitkään keskusteltuamme jäin itse siihen käsitykseen, että saan tarjouksen tai tilausvahvistuksen, jonka perusteella pystyn vielä tarkistamaan kyseisen yrityksen tiedot tai onko muita vastaavia palveluja olemassa.
Mutta sainkin kotiin tilausvahvistuksen, jossa luki, kiitoksia tilauksestanne. Varaus on sitova ja pyydämme suorittamaan varauksen tällä laskulla. Ei voi olla totta.
Koska olin juuri saanut Pirkanmaan yrittäjien lehden kotiini, jossa varoiteltiin näistä kaupustelijoista, laitoin heti viestin kyseiseen rekisteröintikeskukseen. Kiistin tehneeni tilauksen. Asia alkoi sitäkin enempi epäilyttää, kun kyseinen firma oli perustettu vasta marraskuun alussa.
Vastaukseksi sain, että joku nimetön asiakaspalvelija kyseisestä firmasta oli kuunnellut NAUHOITTEEN läpi ja siinä ei ollut mainintaa siitä, että olin pyytänyt tarjousta. Puhelu oli siis heidän mukaansa nauhoitettukin ilman, että siitä minulle sanottiin.
Niinpä soitin yrittäjäjärjestöni juristille, joka kehotti pyytämään nauhoitteen Tietosuojavaltuutetun netistä saatavalla lomakkeella. Sopimuksen toisellakin puolella eli minulla pitäisi olla mahdollisuus tarkistaa itseäni koskevat tiedot. Lähetin myös laskuttajalle tiedon siitä, että olin kiistänyt sopimuksen syntymisen.
En saanut vastausta, vain maksukehotuksen laskusta, jonka jälkeen sen uhattiin menevän perintään.
Kun sitten kiukustuin ja laitoin heille vielä hyvästä kaupanteontavasta postia, vastauksessa korostettiin, että jälleen oli varmistettu nauhoilta, että pakkomyyntiä ei ollut harrastettu. (Enhän minä siitä valittanut, vaan siitä, että itsellä oli eri uskomus syntyikö sopimus.) Ja kaiken kukkuraksi vastauksessa sanottiin, ettemme nauhoita puheluita lainkaan, käytämme ulkoisen palveluntarjoajan soittojärjestelmää jonka tietokantaan puhelinnumerot ja kontaktitiedot on tallennettu. Itse tallennus ei olekaan lainkaan heillä, vaan ulkopuolisen palveluntarjoajan tietokannassa. Että se lisää minun oikeusturvaani… Ja että yleinen tapa on nauhoittaa. Mistä minä semmoista voin tietää!
Itse ymmärrän tilausvahvistuksella ihan eriä asiaa. Oma toimintani nimittäin koulutustilaisuuksista sovittaessa perustuu kahdenkeskiseen luottamukseen. Kun lähetän tilausvahvistuksen, niin siinä kertaamme molemmat, mitä olemme sopineet ja millä hinnalla. Näin voimme molemmat olla yhtä mieltä asiasta. Vasta sen jälkeen teemme sopimuksen. Niinhän minä tässäkin tapauksessa luulin.
Kuitenkaan tällaiseen ei liene tällä rekisteröintifirmalla varaa. Jos toiminta perustuisi rehellisyyteen, niin asiakkaalle annettaisiin mahdollisuus tarkistaa kaupittelijaa koskevat tiedot ja mitkä muut tarjoavat vastaavia palveluita.
Onneksi tämä perumismahdollisuus on olemassa yksityisillä ihmisillä. Anopille tosin kävi kerran huonosti, kun lehtimyyjä kertoi alkavasta juhlavuodesta. Hän otti sen ihan tosissaan ja kertoi meille, että nyt on alkanut hänen juhlavuotensa ja hän saa siitä hyvästä lehden, kerrottiin puhelimessa.
Mitä tästä opin?
Tulin siis jymäytetyksi, ja ventovieraat (ISOVELI?) saavat sitä ilokseen kuunnella nauhoitteelta, joka sitten ei olekaan nauhoite, mutta joka kyllä voidaan luovuttaa oikeudelle vaan ei minulle! Eikä minulla itselläni ole siis mahdollisuutta saada tekemästäni sopimuksesta tietoa. Ehkä niin on parempikin. Näin voin säilyttää itsekunnioitukseni, josta olen valmis maksamaan 184,50 ja huomautuskuluja 12,30. Halpa hinta. Siis maksoin toisen maksukehotuksen jälkeen, koska en jaksanut alkaa tappelemaan.
Toiseksi, en ikinä kiireessä auton ratissa suostu sanomaan halaistua sanaa kenenkään umpivieraan kanssa. Aivoni eivät ole tyypillistä naisten tippaleipämallia, minkä Mieskin on huomannut. Minun on nimittäin pysähdyttävä, kun hän puhuu minulle. On mahdotonta yhtä aikaa kuunnella ja kävellä. Eli tässä tapauksessa on mahdotonta ajaa autolla ja tehdä päätöksiä. Kysyn aina ensiksi, onko tämä myyntipuhelu ja jos on, sanon, kiitoksia ja ihanaa päivää sinne tositeeveehen, joka nauhoittaa kaikki puhelut.
Kolmanneksi, ihan vakavissani varoitan kaikkia kiinnittämään huomiota domain-kaupustelijoihin. Älä ikinä luule, että omat käsitteesi ja termisi merkitsevät samaa toiselle.
Tämä oli hyvä opetus myös siksi, kuinka pakahduttavaa ja ahdistavaa on tuntea olevansa alakynnessä vailla mahdollisuutta vaikuttaa. Samaa tapahtuu monesti työpaikoillakin, voittaa-hävitä –asetelmastahan tässä on kysymys. Voittaa- voittaa – tilanne perustuukin luottamukseen, mutta uskonpa sillä olevan tulevaisuuden. Vaikka joskus ei kauppaa syntyisikään, hyvä kello kauas kuuluisi!
Neljänneksi: kaiken kukkuraksi sain eilen postista kirjeen, siis yli kuukauden jälkeen. Minun kirjeeni kyseiselle firmalle, jossa oli tietosuojavaltuutetun lomakkeella pyyntöni saada nauhoite itselleni, palautettiin, koska sitä ei voitu toimittaa kyseiseen osoitteeseen. OSOITE OLI OIKEA, tarkistin sen yritysrekisteristä ja saamistani sähköposteista. Onko koko putiikkia olemassakaan?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
