Olen kuoppa ja minua tarvitaan

Olen kuoppa. Sijaitsen Laureenintien alkupäässä, juuri siinä kohdassa, mistä alueelle käännytään Ruutanantieltä. Olen maannut paikallani jo miltei kaksikymmentä vuotta.

Toki minut on aina välillä täytetty jos jollakin mössöllä, yleensä kuitenkin öljysoralla. Se ei ole pysynyt päälläni viikkoa, kahta kauempaa. Ja taas autot kolauttavat renkaansa minuun, kuljettajat kiroilevat, että taas se on siinä ja käyvät korjauttamassa aurauskulmiaan.

Ei ole kiva olla vihattu ja ärtymyksen aiheuttaja puhumattakaan siitä, että olen toistuva kustannuserä. Olen laskeskellut, että paikkaamiseeni on kulunut jo kymmeniä tuhansia euroja vuosien varrella menetettyinä henkilötyöpäivinä, bensana ja muina kuluina. Sitä vain tässä mietin, että entä jos minut korjattaisiin joskus kunnolla?

***
Me lähdemme joukkovoimalla liikkeelle television ajankohtaisohjelmaa myöten, kun pieni kauhakuormaaja ajaa läpi Suomen. Syynä moiseen urotekoon oli Facebookissa annettu lupaus ja likipitäen puolisensataatuhatta kannattajaa, jotka ilmoittautuivat tempauksen tukijoiksi kolmen päivän aikana. Näin itsekin vekotuksen matamassa nelostiellä ja vakuutan, että tiellä ja pientareella oli tosi ruuhkaa. Ihmettelin, oliko tapahtunut joku onnettomuus, kun autot pysähtelivät ja ihmiset odottelivat kameroineen kuin Kekkosta aikoinaan.

Me tulemme ihan hulluiksi prinsessahäistä. Itkemme ihanaa hääpuhetta ja nautimme toisten onnesta. Me juomme ja poltamme, jotta saisimme edes hetken ilon.

Me emme lotkauta korvaamme uutisesta, että Kela korvasi alle 30-vuotiaille viime vuonna yli 400 000 sairauspäivää mielenterveyden häiriöiden perusteella. Määrä on 44 % suurempi kuin viisi vuotta sitten. Tutkijoiden mukaan kasvu ei johdu mistään yksittäisestä syystä, vaan terveydentilaltaan herkästi haavoittuvien nuorten sosiaalisen turvaverkon haurastumisesta. Tämä koskee perheen, koulun ja opiskelun, työn ja terveydenhuollon muodostamaa kokonaisuutta.

Me nostamme metelin siitä, että Kreikalle lainataan 1,6 miljardia. Me emme nosta mitään hälyä siitä, että työhyvinvoinnin laiminlyömisen kustannukset maksavat yhteiskunnalle runsaat 20 miljardia vuodessa välillisesti ja välittömästi kuten menetettyinä työpäivinä ja ennenaikaisena työkyvyttömyytenä. Me jäämme liian aikaisin työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen vuoksi emmekä silloin pysty edes nauttimaan haaveilemistamme eläkepäivistä.

Masennus on ihmisen kuoppa. Ei riitä, että täytämme ihmisen pillereillä, ja niillä hän taas jaksaa huomisen. Kuuntelin tänään professori Barbara Fredricksonin luentoa positiivista tunteista, jotka auttavat näkemään laajemmasti, alentavat verenpainetta, parantavat muistia jne.

Mutta miten oppisimme muuttamaan elämäämme? Samat säännöt pätevät kuin painonpudotuksessakin: sitkeydellä. Solut uusiutuvat prosentin päivässä, joten täydelliseen muutokseen tarvitaan periaatteessa vain kolme kuukautta. Meditaatiolla, mietiskelyllä, näyttää olevan varsin järisyttävä vaikutus myönteisten tunteiden syntyyn pitkällä aikavälillä. Myös toistemme arvostaminen, kiitollisuus ja arjen pienistä ilonhetkistä yhdessä nauttiminen auttaisivat.

Kuopalle voi hakea myös uusia merkityksiä: Laureenintien kuoppavanhus estää liian nopean ajamisen asuinalueella. Mieheni ehdottikin, että järjestäisimme kuohuviinitarjoilun ohiajaville kuopan synttäreiden kunniaksi.

Myyjästä joka rakastaa puusteja

Ajattelin taas ostaa aamutuimaan korvapuusteja työpaikalle matkani varrella olevasta kahvilasta, jossa ne itse leivotaan. Houkuttelevat tuoksut iskivät jo ovella nenääni. Puustitarjotin oli ihan täynnä, jippii. Tuttu mies oli taas myymässä – edellisellä kerralla hän sai minut luopumaan pyynnöstäni ja lähdin silloin mukanani kaksi korvapuustia ja loput tavallisia pullia. Nyt olin päättänyt, ettei hän saisi minua puhuttua yli ja kävin määrätietoiseen hyökkäykseen:

- Ottaisin kahdeksan korvapuustia!
- Ei niitä taida olla niin paljoa… hän yritti ja pälyili täysinäiseen puustitarjottimeen, meni kuitenkin sen luokse ja sanoi vastahankaisesti, ehkä niitä nyt sitten löytyy sen verran. Laittoi korvapuustit pussiin ja pani sen tiskille. Hän silitteli pussia hellästi ja sanoi, että kanna näitä varovasti, ovat lämpimiä ja saattavat pudota.

En kyllä ennen ole tavannut moista myyjää, joka ei millään raskisi luopua korvapuusteista.