Ajattelin taas ostaa aamutuimaan korvapuusteja työpaikalle matkani varrella olevasta kahvilasta, jossa ne itse leivotaan. Houkuttelevat tuoksut iskivät jo ovella nenääni. Puustitarjotin oli ihan täynnä, jippii. Tuttu mies oli taas myymässä – edellisellä kerralla hän sai minut luopumaan pyynnöstäni ja lähdin silloin mukanani kaksi korvapuustia ja loput tavallisia pullia. Nyt olin päättänyt, ettei hän saisi minua puhuttua yli ja kävin määrätietoiseen hyökkäykseen:
- Ottaisin kahdeksan korvapuustia!
- Ei niitä taida olla niin paljoa… hän yritti ja pälyili täysinäiseen puustitarjottimeen, meni kuitenkin sen luokse ja sanoi vastahankaisesti, ehkä niitä nyt sitten löytyy sen verran. Laittoi korvapuustit pussiin ja pani sen tiskille. Hän silitteli pussia hellästi ja sanoi, että kanna näitä varovasti, ovat lämpimiä ja saattavat pudota.
En kyllä ennen ole tavannut moista myyjää, joka ei millään raskisi luopua korvapuusteista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti