Tapaturmaeläkeläisen haave

Läksin Turusta Kööpenhaminaan pohjoismaiseen työelämäkonferenssiin. Lentokentällä istui nähtävästi ulkomailla asuvia suomalaisia eläkeläisiä odottelemassa koneensa lähtöä. Heidän vieressään seisoi tuulipukuinen neli-viisikymppinen mies, jolla oli päässään pyöräilykypärä. Hän kyseli eläkeläisiltä innokkaasti neuvoja, miten muuttaa lämpimämpiin maihin.

 - Toi avaa mun lähtöä sinne Espanjaan. Mä oon tapaturmaeläkeläinen. Määhän voisin asua siellä kuusi kuukautta ja loput Thaimaassa. Saisin eläkkeen siirrettyä sinne ja säästäisin 7000 euroa veroja. Miten se muutto oikein tapahtuu?

Miehet neuvoivat häntä ottamaan jonkun juristin auttamaan asiassa. Sen verran siinä saisi käydä Kelan kanssa kirjeenvaihtoa, ettei se välttämättä itseltä sujuisi.

 -Onks siellä helppo pyöräillä? Maksaakohan se paljon, että vie pyörän ja tavaroita mukanaan?

Miehet kertoivat kärsivällisesti, että tavaroiden rahtaaminen ei heidän lähtiessään ollut kallista. Ne saattoi laittaa kuljetusfirman mukaan rahtina. Muttei sinne kuitenkaan kannata huonekaluja rahdata, koska asunnot vuokrataan useimmiten kalustettuina.

 -Jaa, että tarttis ottaa vaan tauluteevee ja tietokone mukaan. Pystyykö niitä kuljettamaan lentokoneessa?

Juttu jatkui samaa rataa. Miesten kone lähti ja tämä kyselijä mennä känkkäsi ulos hyvin vaivalloisen näköisesti. Suomen kylmyydestä suoraan aurinkorannoille… Toivoisinpa, että tuo haaveensa ventovieraille paljastanut mies Turun lentokentältä pakkaa laukkunsa, tempaisee kainaloonsa tauluteeveen ja lentää Espanjaan.