tiistai 26. lokakuuta 2010

Minua kohdellaan kuin lasta

Luentotilaisuuden jälkeen eräs jyväskyläläinen esimies tuli luokseni. Hän kertoi, että heillä oli ollut keittäjän sijaisena 58-vuotias nainen. Työsuhteen päätteeksi he olivat käyneet palautekeskustelua, miltä työ oli hänestä tuntunut.

Nainen oli ollut tyytymätön.
- Minua on kohdeltu kuin kuin lasta. Kehuttu ja kiitelty joka asiasta, että oletpa tehnyt tuon ja tuon työn hyvin. Kyllä kait minä itse tiedän, milloin olen onnistunut.

torstai 14. lokakuuta 2010

Mitä hyvää sinulle kuuluu?

Olin eilen Mikkelin keskussairaalassa pitämässä luentotilaisuutta työnilosta. Eräs rouva tuli keskustelemaan tilaisuuden jälkeen ja kertoi omasta äidistään, jolla todettiin 13 vuotta sitten Alzheimerin tauti. Äiti on nyt 81 vuotias, mutta voi edelleen hyvin. Tämä on positiivisuudellaan selättänyt tyttären mielestä taudin paikallensa. Äiti tapaa aloittaa puhelut kysymällä, mitä hyvää sinulle kuuluu.

Positiiviset tunteet eivät vain helpota elämistä, vaan myös laajentavat aistejamme. Hyvällä mielellä ollessa näemme laajemmin, esimerkiksi katsoessamme surullisina kuvaa, jossa on ihminen ja taustalla talo, näemme vain ihmisen kasvot, mutta hyvällä mielellä myös talon ja kokonaisuuden.

Kannattaisi siis popsia päivittäinen annos myönteisiä tunteita! Esimerkiksi luontokuvat, lapsien katselu, lemmikkieläimet ja miellyttävät tilanteet laukaisevat meissä piilevät myönteiset voimat, luovuuden, mahdollisuuksien havaitsemisen ja tervehtymisenkin.

Barbara Fredriksonin myönteisyyden lisäämisen resepti on tällainen:
- ole avoin
- ole arvostava
- ole utelias
- ole ystävällinen
- ole aito

tiistai 12. lokakuuta 2010

Työhyvinvointi ei synny hauskanpidosta muiden kustannuksella

Tämmöistäkö on työhyvinvoinnin ylläpito Työelämäpalkinnon jakotilaisuudessa? Kun palkinnot on jaettu ja puheet pidetty, koomikko pölähtää paikalle ja kertoo, että hänet on tilattu teitä hauskuuttamaan. Sitten hän alkaa kertoa alapään vitsejä, kuinka heppiä on pidennetty tai lyhennetty ja kuinka Presidentti on nähnyt hänet edellisellä kerralla ilman rihmankiertämää. Sen jälkeen nostetaan esille nimeltä mainiten pari sukupuolisesti eri tavalla suuntautunutta julkisuuden henkilöä kysymällä, mitä yhteistä heillä on? Yleisöä pidetään hetki jännityksessä, toki vielä muutama kerta lantiota pyöräytellen, ja kerrotaan, että he ovatkin ruotsinkielisiä. Ja kuin sokerina pohjalla, muuan umpihumalainen muusikko nostetaan kuvainnollisesti esiin puhujanpöntön alta ja matkitaan häntä tötsä päässä. Että se siitä alkoholista ennen puoltapäivää työpaikalla.

Kertooko tämä edelleenkin siitä, ettei työhyvinvointia ymmärretä laaja-alaisesti. Ja kun tilaisuuden järjestäjänä on alan ylin Suomen viranomainen Sosiaali-ja terveysministeriö, niin tämä kertoo vielä enemmän työhyvinvoinnin tilasta Suomessa. Onko työhyvinvointi vain hauskanpitoa muiden kustannuksella vai voisiko hyvä työ sisältää lämmintä ja älyllistä huumoria, työhön vaikuttamisen mahdollisuuksia, toisista huolehtimista ja välittämistä?

Tulin surulliseksi ja häpesin. Ehkäpä tämä oli vain virhearvio tilaisuuden järjestäjiltä, jotka tilasivat televisiosta tutun Tarja Halosen ja muiden vanhempien vaikuttajien silmien eteen. Toki meissäkin on pölyä pinnalla, mutta tamppaamista voisi tehdä toisellakin tavalla.