keskiviikko 5. elokuuta 2009

Enpä siis ihmettele, miksi kirjekyyhkyjä tarvittaisiin

Työt ovat lähteneet tahmeasti liikkeelle. Kommunikaattorini pimeni vielä lomalla ollessa, mutta sain sen huollosta takaisin, ennen kuin läksimme itärajalle. Ilo oli liian aikainen: siitä olivat kadonneet kentät eli rikki mikä rikki.

Vein sen uudestaan tiistaina huoltoon ja se luvattiin takaisin täksi aamuksi. Huollosta oli kuitenkin eilen illalla tullut viesti, että se onkin lähetetty keskuskorjaamolle. Siis ihan noin vain.

MISSÄ SEMMOINEN ON JA MILLOIN SAAN SEN TAKAISIN? Siinähän on minun kalenterini enkä edes tiedä, mitä tänään tapahtuu. Ei muuta kuin soittamaan huoltoon, joka sijaitsee yliopiston vieressä.

- En minä voi tietää, kaukanko kestää, sanoi poika ja antoi minulle numeron, josta sitä voisi tiedustella.

Nokian care (?) vastattiin saamastani numerosta. Keskustelin kahdenkin ihmisen kanssa. He ihmettelivät, miksi heidän numeronsa oli annettu minulle. Eihän puhelinta heillä ollut.

- En minä syytä tiedä, mutta haluan sen takaisin tai paha perii.

Lopulta sain taas uuden numeron, johon se heidän mielestään olisi voitu lähettää. Sieltä huollosta taas sanottiin, ettei heillä ole puhelintani eikä sen pitäisi heillä ollakaan, vaan Tsekissä. Miksi heidän numeronsa oli minulle annettu, sieltä hämmästeltiin ja neuvottiin taas palamaan alkuun.

Ja yliopistonkadun huollosta ihmeteltiin, miksei keskuskorjaamossa tiedetty mitään. Kyllä se Tsekkiin menee, arveli poika. Ja kysyttyäni aikataulua, hän arveli sen kestävän viikon, kaksi tai kolmekin. Ja jos minä siitä kalenterini haluaisin itselleni, se pitäisi ensiksi pyytää Tsekistä takaisin ja taas uudestaan lähettää se sinne... JA SIINÄ ON TAKUU VOIMASSA.

Otin käyttööni vanhan puhelimeni enkä yrittänyt enää iltapäivällä nostaa verenpainettani, koska muistin ihan ilman kalenteriani, että minun piti mennä käymään yskäni vuoksi lääkärillä.

Joku tietysti sanoisi, että siirry paperikalenteriin. Olen kuitenkin kymmenen vuotta toiminut vain sähköisellä kalenterilla ja aina tähän saakka selvinnyt oikeisiin paikkoihin miltei oikeana aikana, tai myöhästyminen ei ole ainakaan kalenterista johtunut.

Tässähän taas huomiselle puuhaa, varsinkin, kun uusissa tiloissamme ei vielä toimi lainkaan nettiyhteys. Enpä siis ihmettele, miksi kirjekyyhkyjä yritettiin salakuljettaa Suomeen. Minäkin haluaisin yhden.

Ei kommentteja: