Harmaa tihku täytti ilman eikä eteensä meinannut nähdä. Kävin Turun yliopistossa puhumassa työnilosta. Olin syöttänyt navigaattorille osoitteen. Se vei varmasti perille, mutta koska osoite ei ollut oikea, niin löysin itseni väärästä paikasta eli hautausmaan kupeesta. Onneksi olin varannut aikaa ja pystyin siirtymään Välskärinkadulta Vänrikinkadulle.
Perillä vanhalla kasarmialueella ilahduin ikihyviksi. Vanhat talot oli osittain säilytetty alkuperäisessä kunnossa. Olin vieraillut niissä lapsena, koska äitini siskon mies oli työssä armeijassa ja he asuivat yhdessä talossa. Pystyin ajatuksissani siirtymään senaikaiseen valoisaan ja lämpimään tunnelmaan, koska kävimme aina kesäisin pohjoisesta vierailulla Turussa. Ihanaa, että sain nähdä kasarmin tällä tavoin yllätyslahjana! Olinkin aina pohtinut Turussa käydessäni, missä kasarmi mahtoikaan sijaita.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti