Tuohtumusta ilmassa

Olisi pitänyt pyytää kommenttini tarkistettavaksi toimittajalta. Sähköisessä lehdessä lukee, että pakkolaki on yksi esimerkki työelämän koventuneista otteista. En nimittäin kommentoinut pakkolakia, vaan työelämän negatiivisia piirteitä. Sanoin vielä, että en voi siihen ottaa kantaa, koska olen seurannut Tehyn uutisia vain sanomalehdistä. Ne ovat kaksi eri asiaa.

Sen sijaan kyllä sanoin, että tuntuu huonolta, että oville kolkuttelee ulosottomies työhön hakemaan. Hyvä ja vastuullinen henkilöstöpolitiikka on tulevaisuuden kilpailutekijä, siihen sisältyy myös se, että osataan puhua ratkaisukeskeisesti eikä toisia syyllistäen.

Työelämä on mennyt todella alamäkeä erilaisten barometrien mukaan mm. mielekkyyskehityksen ja psyykkisen kuormittuneisuuden osalta, vaikka jyrkkyys on taittunutkin. Kuitenkin myös positiivisia piirteitä on nähtävissä. Niitä olen itse yrittänyt nostaa esiin kirjoissanikin. Tällä viikolla on tullut painosta kirjani Työrauhan julistus - miten olla ihmisiksi esimiehenä ja alaisena.

Kirjoitan viestiä toimittajalle. Hän vastaa, että "toimittajilla on tapana rajata ja tiivistää. Nopeat puhelinhaastattelut voivat olla vaikeita haastateltaville. Ollaan tarkempia ensi kerralla."

Kummallinen päivä 21.11

Ensiksi suuren yleisön edessä tiikerinloikkaa työniloon. Yli sadan hengen kuulijakunta taputtaa ennen jokaista taukoa, antaa positiivista palautetta. En ole aikoihin kokenut semmoista ihanaa fiilistä. Väliajalla he antavat palautetta ja kertovat omista kokemuksistaan: 100-vuotiaana kuolleesta vaarista, joka vielä 95 -vuotiaana kynti hevosella peltoja. Hänen isänsä on nyt 90 ja sai juuri ajokortin vielä viideksi vuodeksi. Elämään on mahtunut jo kolme syöpääkin, joista yksi meinasi käydä kohtalokkaaksi lääkärin hoitovirheen vuoksi, mutta niin vaan sinnitteli henkiin teho-osastolla. Elämänhalu oli niin valtava.

Toisaalta setvin siinä välissä erään työyhteisön pulmallista tilannetta, joka on jatkunut jo pitkään. Uskomaton määrä hukattuja resursseja, luovimista ja välttelemiskäyttäytymistä.

Kolmanneksi käynti mahdollisen sijoittajan luona tekemässä tunnetuksi työhyvinvointiyhtiö HyWiniä ja hankkimassa osakepääomaa. Pelkästään usko ei riitä vakuuttamaan hankkeen kannattavuudesta. Tiukkojen kysymysten jälkeen lupasimme tarkentaa visiotamme, tehdä asiakasanalyysiä ja liiketoimintasuunnitelmaa.

Neljänneksi vastaamista toimittajan tendenssimäisiin kysymyksiin työelämän tilasta. Että jaksaminen työelämässä on vaakalaudalla, että ihmiset haluaisivat turvallisuutta, että saneerataan, että olisiko globalisaatio avainsana, ovatko työnantajat koventaneet otettaan. Entä pakkolaki? En minä voi kaikkiin kysymyksiin vastauksia antaa, koska olen itsekin Tehyn tilanteesta saanut tietoa vain lehdistä. Onhan meillä myös positiivisia asioita ilmassa, ei vain kielteistä.

Masennusta vastaan

Ministeri Liisa Hyssälä oli kutsunut naisporukan luokseen valtioneuvoston juhlahuoneistoon Smolnaan. Ideana oli verkostoituminen, mutta samalla tehtiin tunnetuksi Masto- projektia, jolla halutaan ennaltaehkäistä masennusta. Oli oikein antoisaa olla mukana tuossa joukossa, siispä kiitos kutsujille!

Työsarkaa riittää: masennuksen perusteella työkyvyttömyyseläkkeelle jää vuosittain 4000 ihmistä Se on iso rahanreikäkin, koska se nielaisee runsaan 300 miljoonaa euroa vuosittain mm. maksettuina työkyvyttömyyseläkkeinä.

Ministeri totesi, että työympäristössä tarvitaan positiivisia muutoksia ja panostuksia työhyvinvointiin ja parempaan johtamiseen. Työn luonne on muuttunut ja tarve henkiselle työsuojelulle on kasvanut. Hän peräänkuulutti asenteen muutosta koko yhteiskunnan tasolla masennukseen suhtautumisessa.

Tutkija ja hankkeen johtaja Teija Honkanen kertoi, että Masto-projektissa pyritään laatimaan ohjeistuksia ja kouluttamaan niin esimiehiä, työsuojelun parissa olevia kuin työterveyshuollon väkeäkin oireiden varhaiseen havaitsemiseen.

Monestihan me tuumamme varsin suruttomasti olevamme masentuneita. Masennuksen oireisto on kuitenkin varsin kirjava ja laaja. Masentuneisuutta luokitellaan eri tasoihin sen mukaan, kuinka monta oiretta ihmisellä on. Tuntemusten kestokin vaikuttaa, sillä oireita on oltava vähintään kahden viikon ajan. Masentuneen elämästä katoaa mieli ja samalla toivo.

Varhainen havaitseminen olisi tärkeätä, koska masennukseen voi liittyä itsetuhoisia ajatuksiakin. Suuri osa työkyvyttömyyden pitkittymisestä ja liian varhaisesta eläköitymisestä olisi vältettävissä varhaisemmalla puheeksi ottamisella, paremmilla hoitokäytännöillä ja toimivammalla kuntoutuksella

Kuka jaksaa olla motivoitunut?

Työn mielekkyys on ollut alamäessä viimeiset kuusi vuotta. Tutkijat ovat selittäneet sen johtuvan ns. psykologisen sopimuksen rikkoutumisesta. Siis mistä? Se on eräänlainen kaksipuolinen herrasmiessopimus: saat työnantajaltasi arvostusta, turvallisuutta ja toimeentulon. Sen vastineeksi sitoudut omalta osaltasi kehittämään työtäsi ja tekemään sitä innolla ja jopa kunnolla. Olet siis pystynyt vaikuttamaan työpaikkasi säilymiseen.

Nyt on kuitenkin käynyt niin, että vaikka kuinka kehittäisit, se ei välttämättä takaa työpaikkaasi, koska asioita tarkastellaan maailmanlaajuisesti. Pelkona onkin, että alamme taas jättää aivot naulaan työhön tullessamme. Tämän päivän uutiset M-Realilta vain vahvistavat kehitystä. Ainakin joidenkin tietojen valossa lakkautettava toiminta on ollut kannattavaa. Ihan samaa viestiä tuli Kemijärveltä Stora-Ensolta.

(Haikeudella muistelen aikaa kaksikymmentä vuotta sitten, jolloin Enso osti henkilökunnalleen ammattikasvatuksen yliopistollisia arvosanaopintoja. Aloittamassa oli silloin kuutisenkymmentä ihmistä eri paikoista. Sieltä syntyi maisteria, lisensiaattia ja jopa tohtoreitakin. Henki oli innostava: työntekijöistä haluttiin pitää kynsin hampain.)

Ja kuitenkin tulevaisuudessa: ilmapiiri on nuorten tärkein työpaikan valintakriteeri. Näin kertoi 15/30 Researchin korkeakoulu-ja yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa tekemä tutkimus. Että mistäkö nuoret tietävät ilmapiiristä? Puskaradio kertoo.

Iloa arjesta

Harmaa tihku täytti ilman eikä eteensä meinannut nähdä. Kävin Turun yliopistossa puhumassa työnilosta. Olin syöttänyt navigaattorille osoitteen. Se vei varmasti perille, mutta koska osoite ei ollut oikea, niin löysin itseni väärästä paikasta eli hautausmaan kupeesta. Onneksi olin varannut aikaa ja pystyin siirtymään Välskärinkadulta Vänrikinkadulle.

Perillä vanhalla kasarmialueella ilahduin ikihyviksi. Vanhat talot oli osittain säilytetty alkuperäisessä kunnossa. Olin vieraillut niissä lapsena, koska äitini siskon mies oli työssä armeijassa ja he asuivat yhdessä talossa. Pystyin ajatuksissani siirtymään senaikaiseen valoisaan ja lämpimään tunnelmaan, koska kävimme aina kesäisin pohjoisesta vierailulla Turussa. Ihanaa, että sain nähdä kasarmin tällä tavoin yllätyslahjana! Olinkin aina pohtinut Turussa käydessäni, missä kasarmi mahtoikaan sijaita.

Varhainen välittäminen

Tutkijatyttö istui ja itki työpaikkansa ulkopuolella. Kääntäisinkö pääni ja ohittaisin tilanteen? Menin kuitenkin hänen luokseen ja kysyin, voinko jotenkin auttaa?

Hän sanoi, ettei uskalla avata työpaikkansa ovea. Hänellä oli ollut erimielisyyksiä esimiehensä kanssa. Kehotin häntä menemään työterveyshuoltoon. Omalta osaltani pohdin, mitä minä voisin tehdä. Voisinko jotenkin puuttua tilanteeseen, koska enhän oikeasti tiennyt, mitä oli tapahtunut. Naurahdin itselleni: enkö minä voi sivullisenakin puuttua, olenhan työhyvinvoinnin professori.

Ja niin menin hänen esimiehensä luo ja kerroin kummallisesta löydöstäni työpaikan oven ulkopuolelta. Se ei suinkaan ollut helppoa, vaikka minun pitäisi olla asiantuntija. Enpä siis yhtään ihmettele, jos on yksinkertaisempaa kulkea vain ohi.

Viime aikoina on puhuttu julkisuudessa siitä, että meillä täytyisi olla varhaisen puuttumisen malli, jolla voisimme ottaa puheeksi tämänkaltaiset seikat. Minusta olisi mukavampi puhua varhaisesta välittämisestä. Se tarkoittaisi sitä, että emme kulkisi zombeina työpaikallamme, vaan ottaisimme huomioon muut ihmiset ja opettelisimme tuntemaan heidät paremmin.

Masennus aivan kuin työuupumuskin hiipivät hiljaa. Ne saattavat jäädä havaitsematta itseltäkin alkuvaiheessa. Työkaveri voi jopa helpommin havaita, jos toinen muuttuu ärtyneeksi ja synkkämieliseksi. Tai ennen puheesta pursuava muuttuu syrjään vetäytyväksi. Silloin voisi sanoa, olen huolissani sinusta tai voisinko jotenkin auttaa? Voihan se olla turhaakin, mutta parempi sekin kuin silmien sulkeminen.