Edelläni käveli nainen, jonka jalat olivat turvonneet tukeiksi. Hänellä oli ihanan värinen tilkkutakki. Sanoin siitä hänelle. Hän ilahtui silminnähden ja pysähtyi puhumaan:
- Se on jo 11 vuotta vanha. Olen ostanut sen Längelmäeltä kotoisin olevalta naiselta, joka on jo kuollut. Punainen rukki oli firman nimi, hänen tyttärensä jatkaa sitä Helsingissä.
Ja siitä se alkoi, puhetulva. Hän kertoi olleensa shampanjaretkellä Pariisissa miehensä kanssa ja nähneensä ihan samaa kangasta jossain sohvassa. Valitettavasti hän ei päässyt sitä tutkimaan, koska kauppa oli kiinni. Sitten hän siirtyi kylpyhuoneremonttiin, jota he tekivät vesivahingon vuoksi. Heillä on hyvä tekijä, Louhirakenne Vatialasta, jota voi lämpimästi suositella! Ehtipä hän kuvata materiaalitkin hintoineen.
Sitten hän vakavoitui ja kertoi vatsakivuistaan. Hän oli menossa seuraavana päivänä vatsanseudun CT-kuvaukseen. Veli oli kuollut munuais-ja maksasyöpään hiljattain. Rouva itse oli nesteiden pyöristämä…
Hän kiitteli vuolaasti jutteluhetkestä, joka antoi voimia edessä olevaan. Toivotin hänelle parasta, sydämestä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Ihana tarina - silmät voivat olla auki niin monella eri tavalla ja vähintään kahdella ;D
Lähetä kommentti