Jälleen kerran se tapahtui: vaahdot syöksyivät auton päälle, pesupaikan ovet aukesivat ja minä istuin avuttomana autonpesukoneen alla näkemättä edes mitään numeroa, johon soittaa. Se siis kävi taas kimppuuni...
Hypoteesit:
1. Minusta irtoaa joku sähköpiikki, joka sotkee autonpesukoneen.
2. Autonpesukoneet ovat hajoavaa sorttia eli ne yksinkertaisesti menevät usein rikki.
3. Se oli taas vain sattumaa eli joka tuhannes autoilija joutuu tämän kokemaan (ja minä olen aina se tuhannes).
Minun täytyy alkaa testata hypoteeseja, ehkäpä väitöskirja? Huoltoaseman nainen tuli kyllä aikanaan apuihin. Vaahdot alkoivat jo valua, joten avasin oven ja huokaisin, jälleen kerran. Hän lohdutti, että kone on uusi ja vaatii vielä näköjään säätöjä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Eikös eräs ranskalainen kirjailija (nimeä en muista) väittänyt, että esineet aina voidessaan pyrkivät tekemään ihmiselle kiusaa... Siinä todennäköinen selitys epätodennäköisellekin huonolle tuurille.
Aivan! Lisättäköön se hypoteesiksi numero 4.
Lähetä kommentti