...ei elämää voi paperille kirjoittaa

- Mä teen vaan kylmii, en mää jouda paljoo lämpimii tekkeen… puhui rouva viereisellä penkillä junassa.

- Juu, kyllä tää on niin kiireiseks menny…

- Meill on niin paljon huonokuntosii…

- Mä käänsin vaan hetkeks selkäni, hän oli pannu rollaattorin pääll ruokans ja kaikki ol lattiall.

- Kyll on niin nolo olla passattavana.

- Kyl tää työ on niin uskomatonta. Niin monta soppakattilaa tarttis olla kuin on passattavaakin.

- Kyl meil puidaan joka ainoo asiakaspalaute. Ei niitä kannata mitenkään pahasti ottaa.

- Tällai nää ajjaat meil mennee.

- Ei tätä työelämää voi ees ajatella. Ei elämää voi paperill kirjoittaa.

Ja minä kun alussa luulin, että he tekivät työtä ruumiiden tai vielä elävien potilaiden kanssa! Arjen filosofit taisivat olla kuitenkin sairaalan keittiöstä.