Lensin Ouluun pitämään työhyvinvointiluentoja syyskuussa. Ajattelin olevani jo hyvissä ajoin Oulussa, koska Wingon piti lähteä Tampereelta jo 6.40 ja olla perillä tunnin päästä. Luento alkoi klo 10.
Lento ei päässyt Pirkkalan sumun vuoksi lähtemään ajoissa, vaan tunnin myöhässä. Onneksi aikaa oli runsaasti. Oulun yllä alkoi kummastuttaa, kun aina vain samat tuuligeneraattoreiden siivet näkyivät sumun alta. Lopulta kysyin lentoemännältä, että mitä tämä tarkoittaa. Emmekö aio laskeutua?
Hän sanoi, että siellä on sumua. Voi olla, että menemme Kemiin. Kello oli jo 9.20. Pyysin häntä, että voisiko hän saada yhteyden maihin ja lähettää asiakkaalle viestiä, että olen tulossa, jos vain kone pääsee laskeutumaan. Ajattelin niitä auditoriossa istujia, etteivät suotta odottelisi. Lentoemäntä lupasi selvittää asian.Minusta hän vaikutti hermostuneelta ja vaihtoi koko ajan istumapaikkaansa.
Hän kuulutti hetken päästä, että meillä on vielä polttoainetta jäljellä 20 minuutiksi, joten voimme vielä kaarrella Oulun yllä. Kotvan kuluttua hän kuulutti, että lentäjä on päättänyt laskeutua Ouluun.
Huh. Ja niin laskeuduttiin sumun sekaan. Otin varmuuden vuoksi silmälasit pois päästäni, jos vaikka jotakin törmäystä… etteivät lasinsirut menisi silmiin.
9.57 olimme maankamaralla, joten yritin nopeasti soittaa asiakkaalle. Ei yhteyttä, näin kyllä, että hän yritti vastata, muttei kuulunut mitään, vaan puhelu katkesi moneen kertaan. Lopulta sain yhteyden yhtiön Espoon vaihteeseen, josta pyysin välittämään myöhästymisviestiä, että taksissa ollaan. En onneksi myöhästynyt kuin 15 minuuttia, sen satapäinen yleisö jaksoi odottaa. Kukaan ei kuitenkaan ollut lähettänyt koneesta mitään viestiä lentokoneen myöhästymisestä. Että semmoista palvelua... Ja mikä lie ollut oikeasti tilanne, ajattelin, vaikka olisi ollutkin hätä käsissä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti