Olin matkalla Helsinkiin aamujunalla. Kaksi vilkasta pikkutyttöä pohtivat syntyjä syviä ja esittivät äidilleen ahkerasti kysymyksiä.
- Jättiläinen on iso, mutta se ei pysty nostamaan maapalloa, tuumiskeli toinen tytöistä. -Mutta äiti, pystyykö Jumala nostamaan maapallon?
- Kyllä Jumala jaksaa nostaa maapallon, vastasi äiti.
- Jumalahan on pieni, vain jättiläisen jalkaan asti, mutta silti se pystyy nostamaan maapallon, ihmetteli taas toinen.
- Mutta pystyykö Jumala nostamaan hainkin? kysyi taas toinen äidiltään.
Mieleen muistui oma lapsuus. Kuvittelin, että Jumala on kotini ohitse päivittäin pyöräilevä mylläri. Hän oli ihan valkoinen jauhoisissa haalareissaan. Minusta hän säteili aina valoa: hän oli aina hymyssäsuin, posket pyöreinä ja silmät säihkyen. Liekö tuntenut työn iloa!
Voisikohan ihminen, tuskin jättiläisen varpaan kokoinen, tehdä nyt jotakin tässä pimeydessä? Viestit Emme irtisano ketään – ja Lamankaatamiskampanjoista kertovat siitä.
Tavallinen ihminenkin voi vaikuttaa huolehtimalla toisista ja itsestään. Uusin tutkimuskooste Valtiokonttorista kertoo siitä. Liikunta, elintavoista ja ergonomiasta huolehtiminen sopivat jokaiselle. Lisätietoja: www.valtiokonttori.fi/Public/default.aspx?contentid=28201
tiistai 27. tammikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti