Työrauhan julistus

Työrauhan julistus on sitten kolmannen kerran, yhtä aikaa Helsingissä ja Valkeakoskella. Helsingin järjestelyt eivät ole sujuneet hyvissä merkeissä Senaatintorin suhteen. Ei ole ollut rauhaa ja hyvää tahtoa. Kun olimme saaneet jo luvat kaupungilta, seurakunnalta ja poliisilta, niin paljastui, että samana päivänä on valoshown purkutilaisuus. Alussa löytyikin neuvotteluhalua ja tahtoa, että purku pysäytettäisiin siksi puoleksi tunniksi, jonka tilaisuutemme kestäisi. Mutta sitten yllättäen joulun alla tahto loppui ja olisimme joutuneet trukkien ja rekkojen sekaan työmaan keskelle. Vielä kyseltiinkin, että onhan meillä tapaturmavakuutukset kunnossa…

Onneksi pääsimme yliopiston juhlasaliin, vaikka tietoa siirrosta on nyt sitten hankala levittää. Eikä siinä kaikki: kun alkusyksystä saimme jo kaksikin ministeriä suostumaan tilaisuuteen, niin matkan varrella he ovat pudonneet pelistä muiden kiireiden vuoksi. Ja kolmaskin sitten sanoi lopulta einsä eilen.

Uskon kuitenkin asiaamme, nyt on mitä sopivin hetki vedota toivon ja yhteisöllisyyden puolesta. Eikä pahitteeksi olisi vastuullisen henkilöstöpolitiikankaan sanoma. Huolimatta yritysjohdon puheista, että työnantajan vastuu loppuu täsmälleen siihen, kun työntekijä poistuu talosta irtisanomisen jälkeen, olen toista mieltä. Semmoinen yritys menestyy, joka kohtelee työntekijöitään arvostavasti. Siispä maanantaina Helsinkiin.

Valkeakosken tilaisuus on jo kolmatta kertaa, kaupunginjohtaja Markku Auvinen lukee Päivölässä julistuksen aamun seminaarin jälkeen. Ben Fuhrman kertoo, miten hyvä henki tehdään. Se menee jo rutiinilla.