Uusin silmin näkee sydänsammaleen

Kun olin toipumassa jalkaleikkauksesta mökillä, käppäilin ulos sauvoineni. Oli ihanaa haistella tuoretta ulkoilmaa! Ja mitä minä näen: sydänsammalkiven. Se on tönöttänyt siinä varmasti iät ajat, mutta havaitsin sen vasta nyt.

Kun olen kävellyt kiven ohi ruutinilla, en ole havainnut mitään. Ja kun silmät aukenevat, näkee uusia asioita. Mitä siihen tarvitaan, pallosalamaako?

Retretin näyttelyssä oli kesällä tarina Markku Mäkisestä, jonka lapsuudenkotiin iski salama. Tulipallo tunkeutui radiosta huoneeseen ja syöksyi ikkunasta ulos. Tuo hetki muutti Markun maailman. Salaman kirkkaus paljasti hänelle huoneessa olleet näkymättömät olennot. Hänen maailmansa avautui ja hän alkoi nähdä asioita mitä muut eivät näe. Tästä lähtien lapsi leikki vain tonttujen ja keijujen kanssa. Nuorukaisena hän pakeni ymmärtämätöntä maailmaa pieneen erämajaan ja erakoitui vuosiksi.

Siis voisimmeko itsekin sukeltaa metsänpeittoon, kauaksi kavalasta maailmasta vai voimmeko avata silmät arjessa ja nähdä sen ihanat puolet? Uskonpa, että helpompi on jälkimmäinen vaihtoehto.