Sain iltana muutamana ihanan puhelun. Kotini naapurisssa asunut Seija soitti. Hän oli nähnyt tutun naaman Kotiliedessä, vaikka sukunimi olikin eri. Joka tapauksessa jutun sisältö vastasi hänen käsitystään siitä, että olin juuri se Marja-Liisa, jota hän oli pidätellyt menemästä yläkertaan, kun äitini synnytti siellä minulle kaksossisaruksia. Hänen tehtävänään oli vahtia minua ja tehtävä ei ollut helppo, hän kertoi. Kun olin kuullut vintiltä ensimmäisen parkaisun, olin saanut oikean hepulin. Sitten olimme pesun jälkeen päässeet katsomaan näitä tulokkaita, mikä oli rauhoittanut minut. Olin silloin 1 v 5 kk.
Oli todella hauska keskustella, siitä on ainakin 40 vuotta, kun olemme olleet tekemisissä. Menin usein heidän kotiinsa, koska sieltä sai aina pikkuleipiä ja ihania kaalikääryleitä. Hänen kotonaan oli paja, jossa sinkosi kipinöitä ahjosta. Se oli jännittävä paikka, mutta nyt hirsitalo on purettu ja viety kesämökiksi toiselle puolella asuneelle naapurinpojalle. Sitä ei Seija tiennyt.
Minulla ei ole juurikaan ketään, keneltä kysellä lapsuudesta. Siksi olisi ihanaa tavata ja muistella menneitä, hänhän on minua miltei kymmentä vuotta vanhempi ja varmasti osaa kertoa sellaistakin, mitä en itse tiedä. Niinpä sovimme, että sopivalla mökkireissulla he poikkeavat meilläkin. Juuret ovat jokaiselle tärkeät.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti