”Marja-Liisa hei
Ojennan Sinulle koko ajan vireillä olevan
LÄMPIMÄN KIITOKSEN:):)
Viime vuodet ovat olleet sinulla työssäsi ja kotikunnassamme mukavalla
tavalla vauhdikkaita. PARHAIMMAT ONNITTELUNI
Aamuisin istuessani maalaisbussissa ja matkaten kohti työpaikkaa mieleeni
muistuu, että taas olen unohtanut lähettää sinulle kiitokset. Kiitokset siitä,
kuinka olet rohkea aina vain jaksat innostaa ihmisiä etsimään iloa ja tekemään
työtä työssä jaksamisensa hyväksi. Minulle - ujolle ja nyhverölle ihmiselle -
sinun esimerkilläsi on ollut erityisen suuri merkitys. Syrjäseuduilta
pääsimme muinoin tänne opiskelemaan ja kokemaan niin paljon.
Siinä tuumiessani yhtenä aamuna totesin, että tämä se vasta virkistävää
onkin, kun minulla on koko ajan vireillä oleva kiitos mielessäni. Tänä aamuna
kuitenkin päätin, ehkäpä kiitosten olisi jo aika lähteä
saajalleen:)"
Kysyin kirjeen lähettäjältä, saanko panna
idean kiertämään. Hän soi sen ilomielin. Kiitos lämmitti minua ihan mahdottomasti, silmäkulmasta
vierähti kyynel. Eikö meillä jokaisella voisi olla menossa vireillä oleva
kiitos ja aina silloin tällöin voisimme lähettää sen kohteeseensa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti