Tieto helpottaa elämää – hanalogialleko uusi professuuri?

Olin Helsingissä tutkijoiden ja kansanedustajien seuran Tutkaksen tilaisuudessa Tieto käyttöön - keinoja ja haasteita. Kuulimme virkistäviä lyhyitä alustuksia tiedon merkityksestä yhteiskunnassa ja sen tuottamisen tavoista. 

Puolustusministeriön tutkimusjohtaja Juha Martelius toi esille kulttuurien sekamelskan. Tutkittua tietoa käytetään huonosti päätöksenteon tukena. ”Univormukulttuurissa” vallitsee tilanne, ettei alempi voi haastaa ylempää. Virkamieskulttuurissa puolestaan on kapeita, mutta syviä deskejä hoitavat henkilöt, jotka tietävät parhaiten oman toimialueensa asiat. Asenne on usein, etteivät ulkopuoliset voi tuoda siihen mitään lisäarvoa. Tarvitaan siis asemavallan tuuletusta eli ei uskota enää aseman vaan osaamisen perusteella.

Ympäristöministeriön Pirkko Heikinheimo puolestaan kertoi ilmastopaneelista, joka tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa, tuoda tieteen ääntä esille ja suunnata rahoitusta tärkeiksi koettuihin teemoihin. Tällaisen työskentelyn ongelmiksi hän mainitsi kiireen, aidon monitieteisyyden ja politiikkapään sitoutumisen keskusteluun. Pitäisikö näitä paneeleita perustaa myös sosiaalitieteiden alueelle esim. miten työelämää pitäisi kehittää, jotta pääsisimme ongelmakeskeisyydestä ratkaisukeskeisyyteen, valittamisesta vaikuttamiseen?

Eikä vähäisin ollut sekään luento, jossa kerrottiin Findikaattoripalvelusta, josta saa itse poimittua tärkeätä tietoa erilaisessa muodossa. En todellakaan ollut kuullut siitä tätä ennen. (www.findikaattori.fi)

Jyrki Kasvin tietoiskun aiheena oli ”joukkoistaminen”, eli miten eri forumit otetaan käyttöön tiedon tuottamisessa. Esimerkiksi hän mainitsi Yandexin, jossa autoilijat lähettävät tietoa ajoneuvojen liikkeistä ja ruuhkista. Tiedot välittyvät sitten kaikille systeemin käyttäjille, jotka osaavat näin paremmin sompailla suurkaupungin vilinässä. Sosiaalisessa mediassa voi myös itse laittaa liikkeelle kysymyksiä kuten hän oli tehnyt  hakiessaan itselleen iskulausetta ja saanut seuraavan - ” Jyrki hyötykasvi.” Kolmas esimerkki on avoin ministeriö, jossa kansalaisaloitteiden pohjalta tuotetaan uutta lainsäädäntöä.

Paneelissa Tuija Brax varsin vahvasti nosti esille, että tällä hetkellä on vaikea saada oikeata tietoa päätöksenteon pohjaksi. Esimerkiksi omaishoitajien määristä ei ole mitään tietoa, kuitenkin päätöksiä joudutaan tekemään vajavaisen tiedon varassa. Toisena esimerkkinä oli lasten seksuaalirikollisuuden lainsäädännön valmistelu, jossa meni liki kaksi vuotta jonkinlaisen tilannekatsauksen tekemiseen, koska ei ollut rahaa selvittää asiaa. Toisaalta taas siemenperunan tutkimiseen on miljoonia. Miten siis valikoidaan se, mihin kannattaa satsata?  Hallitusohjelmako on se paikka, jossa resurssit jaetaan joko vihreälle teknologialle tai ilmastonmuutokselle tai työelämätutkimukselle?

 

Anu Vehviläinen puolestaan totesi, että kansanedustajien tiedontarpeessakin on eroja – toisille riittää baariympäristö ja toiset haluavat jotain syvällisempää.
Eikö pitäisi myös nopeasti pystyä tuottamaan tietoa erilaisilla meta-analyyseillä, mitä asiasta tiedetään tällä hetkellä. Sen jälkeen asiantuntijat voisivat sitten yhdessä päätöksentekijöiden, kansalaisten kanssa ruotia ja asettaa järjestykseen. Ei kuitenkaan ole olemassa mitään paikkaa, josta semmoisia tutkimuksia voisi tilata elikkä sitä, mitä tietoa asiasta on tällä hetkellä saatavissa.

Erkki Karvonen Oulun yliopistosta määritteli viisaasti tiedon keinoksi päästä perille. Siinä on nähtävissä kaksi ulottuvuutta: mitä tiedämme todellisuudesta ja tulevaisuusnäkökulma eli millaisen yhteisen todellisuuden tuotamme tiedon perusteella. Se edellyttää yhteistä keskustelua ja arvovalintoja.
Käytäntöön vietynä, kun menin Pikkuparlamentin vessaan, en saanut uudesta hanasta vettä tulemaan. Yritin vanhoja konsteja kuten heilutella kättä etsien silmää, joka minut näkisi, sekä painella hanaa eri puolilta. Sitten havaitsin ohjeen peiliin piirretyistä viivoista eli hanaa piti painaa yläpuolelta alaspäin. Se taipui yllättäen ja jo lorisi vesi. Pystyin siirtämään osaamiseni toisellekin naiselle, joka oli samassa pulmatilanteessa.

Vanhalla tiedolla ei siis pärjää nykyisyydessä, mutta jos voisi jotenkin vaikuttaa, niin toivoisin voivani luoda sellaisen tulevaisuuden, ettei tarvitsisi olla hanalogian professori, jotta saisi veden pulppuamaan yleisövessoissa. Miten siis saada sellaista tietoa, jolla voisi elää helpommin arjessa?