Lopulta se syntyi, käsikirjoitus. Kustannustoimittaja oli sitä mieltä, että kyllä yksinkertainen nimi on kaunis: Työnilo. Minusta se oli jotenkin vaillinainen ja kalpea. En pannut kuitenkaan alkuvuodesta hanttiinkaan, koska parempaakaan en keksinyt.
Kunnes tulen junalla Helsinkiin ja olen laskeutumassa pääteasemalle. Edessäni odottaa valtaisa punainen kiharapehku niinikään ulospääsyä.
Pääasia, jysähtää päässäni. Työnilo, pääasia. Olen ihan nahoistani pulpahtaa. Siinä se on eikä mikään hillitse kirmaamasta minua pehkun omistajan puheille.
- Hei, sinulla on ihana tukka, sain siitä juuri hienon idean, nimen kirjalleni.
Rouva kääntyy puoleeni ja katsoo hitaasti...
- Niin, tuota ihan oikeasti, sain siitä älynväläyksen. Olen jo pitkään miettinyt kirjalleni nimeä, kiitos, että osuit kohdalleni. Johan hän hiukan hymyileekin, vaikkei ehkä ymmärrä puhkuani.
Pääasia, siis onhan se päästä kiinni ja tärkeä kaikille, mutta kun siihen vielä liittyvät sellaiset pääoman lajit kuin sosiaalinen ja psykologinen pääoma, jotka näyttävät viimeisimmän tutkimuksen mukaan lisäävän hyvinvointia ja jopa työpaikan tuloksellisuuttakin. Se on siinä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti