Kiitos kirjeestäsi! Se kosketti minua syvältä, koska olen itsekin ollut kiusattuna. Tuntuu todella ikävältä, että kohtelusi vaivaa vieläkin Sinua. Kysymyksessähän oli selkeästi kiusaaminen eristämällä Sinut työyhteisöstä ja jättämällä ulkopuolelle. Sitä tapahtuu liian paljon vieläkin, Suomi on työpaikkakiusaamisen kärjessä Euroopassa. Kunniakkaaksi tilaa ei voida kutsua.
Mutta miten pystyisit elämään eteenpäin? Tärkeä kysymys, koska ajatukset jurraavat päässäsi eivätkä jätä rauhaan. Olet selkeästi alkanut kuitenkin prosessoimaan asiaa, koska kirjoitit minulle. Kannattaisiko Sinun jatkaa sitä eteenpäin?
Luin Toni Edelmanista Kotiliedestä. Opettaja oli käyttänyt häntä seksuaalisesti hyväkseen lapsena. Hän oli ollut terapiassakin asian vuoksi. Edelman kutsui opettajansa kahvilaan ja sanoi tälle suorat sanat. Se vaati häneltä kyllä valtavasti.Opettaja oli itkenyt, mutta se vapautti.
Toinen konsti, ehkä helpompi, voisi olla, että kirjoitat kirjeen kiusaajillesi. Kun olet saanut sen valmiiksi, et laitakaan sitä postiin, vaan heität sen takkaan tai jonnekin pois silmistäsi ikuisiksi ajoiksi. Kiusaajasi eivät tiedä, mitä he ovat sinulle tehneet, vain sinä kärsit ja kannat tätä mielessäsi, eivät he. Sano itsellesi, että minä päästän tämän mielestäni, annan asian olla.
Yksi tie olisi tietysti, että voisit antaa kiusaajillesi anteeksi ja tuntea myötätuntoa kuten Dalai Lama ajatellen, että heillä ei yksinkertaisesti ole ollut empatian taitoja. Olet heidän yläpuolellaan.
En tiedä, auttaako tämä, mutta toivon niin. Kaikkia voimia, jaksamista ja irtipäästämisen vapauttavaa vaikutusta toivoen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti