Että silleen...

Olisin niin mielelläni mennyt Ouluun junalla, mutta viimeaikaiset viivästykset panivat taas Wingon käyttäjäksi. Kone lähti Pirkkalan kentältä etuajassa, kunnes lentäjä yhtäkkiä kuulutti, että on palattava takaisin. Jonkun luukun valo vilkkuu ikään kuin se olisi jäänyt auki. (Kertoessani tätä miehelle, hän sanoi, "pitää panna ovet kiinni!") Niinpä palasimme maahan,hän tarkasti koneen ja jatkoimme matkaa.

Hän surkutteli ystävällisesti minua, koska arveli minun joutuneen olemaan kentällä jo pitkään. Enää nimittäin ei tule aamupäivällä koneita, hän kertoi. Istuinkin kuin tatti miltei neljä tuntia tietsikkani kanssa lentokentän ravintolassa. Niinpä sanoin hänelle:

- Olet oikeassa. Olen lojunut siellä jo ihan riittävästi. Olisin tullut junalla, mutta se ei olisi ollut viisasta...
- No ei, eilenkin vein myöhässä olevasta junasta yhden naisen Vaalaan. Mutta oli se mukava matka, aika suorastaan suhahti. Tämä oli niin mielenkiintoinen nainen, oli Steiner-koulun opettaja ja puhui eurytmiasta sun muusta. Olisin toivonut, että olisi mennyt Kuusamoon asti.
- Minäkin olen Vaalasta kotoisin.
- No varmaan tunnet hänet, äitinsä täytti 89 vuotta ja hän oli Helsingistä tulossa synttäreille. Minnahan sen nimi oli. Hänen veljensä tuli vastaan.

Tämän jälkeen hän tenttasi minun matkani tarkoitusta ja kestoa. Kertoi itse olevansa Kemijärveltä, mutta perhe oli muuttanut Ouluun 95. Lopulta tulimme OYS:iin ja hän kysyi, milloinka luentoni loppuu. Kerroin, jolloin hän lupasi tulla hakemaan minut takaisin kentälle:

- Voimme jatkaa tätä ihanaa rupattelua...

Olen siis viime aikoina törmännyt varsin tyytyväisen oloisiin taksikuskeihin, niin kuin tähänkin naiseen.Siellähän kuljettaja minua odotti, keskussairaalan edessä. Täynnään tarinaa.

- Olen tehnyt useampaa työtä. Ensiksi syötin ja juotin ihmisiä ravintolassa, nyt kuskaan heitä sieltä kotiin. Kerrankin yksi nainen -aikamoisessa laitamyötäisessä - pyrki yömyöhään kyytiin. Ei mikään Kassi-Alma, oikein viksun näköinen. Kun sanoin hänelle tervetulotoivotuksen, hän ärähti: ”että silleen”. Kysyin, mihin hän halusi ajaa. ”Mitä se sulle kuuluu.” Tuumin vaan, että olisi helpompi viedä perille.

- Kerrankin muuan hautaustoimiston omistajanainen houkutteli minua työhön itselleen, ehkä seuraavaksi ajankin kuolleita. Nainen oli tosi hyvä suustaan. Tämä kertoi kerran joutuneensa liikenneonnettomuuspaikalle, ”mikä mälli”, nainen päivitteli. ”Monta ruumista. Menin heti tarjoamaan käyntikorttejani.”

- Hautaustoimistonaiselle oli ollut juoppo veli, joka kuolikin viinaan. Siinä sitten veljensä kanssa kuskasi tätä toiselle paikkakunnalle ruumishuoneelle, mutta he pysähtyivät välillä johonkin kahville. Isä odotteli jo ruumishuoneella ja soitti ihmetellen, mihin he olivat joutuneet.

- Olemme Mikon ja Karin kanssa kahvilla.
- No et kai sinä ruumista juota, isä oli kauhistellut.

Että silleen.