Eräs tuttava puhui työpaikkaongelmastaan ja kysyi, mitä hän voisi tehdä. Hän oli tuurannut työkaverinsa vuorotteluvapaan. Tämän palattua takaisin alkoi mahdoton moittiminen. Kuinka kukaan ei ole osannut tehdä oikealla tavalla hänen työtään.
Heitä on nyt kolme tiimissä ja tämä kolmas soittelee tuttavalleni iltaisin ja itkee, koska hän on erityisesti ollut parjauksen kohteena.
Kysyin, olivatko he puhuneet moittijan kanssa ja kertoneet, miltä tämän puheet heistä tuntuivat. Eivät. Entäs sitten esimiehelle? Eivät, koska esimies on juuri vaihtunut eikä ehkä ymmärtäisi.
Neuvoin kuitenkin, että he sen tekisivät, koska muuten tilanne vain pahenee. Saattaahan olla, ettei tämä työntekijä tiedä, miltä hänen puheensa kuulostavat toisten korvissa. Tuttavakin oli tosi hermostuneen oloinen ja tuntui, ettei työhön meno oikein maittanut. Ajan kysymys, milloin hän itsekin sairastuisi.
Oli kulunut viikko ja kysyin häneltä taas eilen, olivatko he jo keskustelleet asiasta. Eivät olleet. Tuttavani oli saanut tällä välin henkilökohtaisen työnohjaajan ja itkevä kaveri aikoi jäädä sairauslomalle. Tämäkin oli saanut henkilökohtaisen työnohjaajan.
Kuinka vaikeata on ottaa puheeksi! On helpompi sairastua. Tulee aika kalliiksi työnantajallekin, ellei asiaan puututa ajoissa. Ja entäs se kärsimyksen hinta?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti