Ystävyydelle

Sinä päivänä paistoi aurinko kotimme pihalla Veneheitossa. Oli vuosi 1967, vasemmalla Ritva, Mirja, Matti ja minä keltaoransseissa aurinkolaseissa.

”Ei ole sattumia. On merkityksiä, on tarkoitus ja kerroksia, kerros kerroksen päällä-.

Aika huuhtoo ihmiset erilleen, tai välimatka, joskus vaikka kuinka läheiset, ei sähköpostilla voi kuin päivittää tietoja, joulukorttiin ei mahdu edes muuttunut osoite.” Olli Jalonen: 14 solmua Greenwichiin.

Lapsuuden ystävä on kuollut. Vielä jouluna vaihdoimme kortteja, hän kertoi uudesta kissastaan Blossomista. Nyt häntä ei ole. Suruviesti hätkähdytti, koska hän lähti meistä serkuksista ensimmäisenä.

Ritva, joka tuli meille pohjoiseen kyläilemään kesäisin. Hänen vanhempansa olivat myös kummejani. He toivat minulle tuliaisina milloin mitäkin. Erityisesti muistan punapohjaisen ruusuilla koristellun mekkokankaan. Kummisetä on jo kuollut, mutta kummitädilleni tämä on kova paikka. 83-vuotiaalle Tuulikille, jonka muisti on terävämpi kuin omani.

Olin vasta 12 ikäinen, kun karkasimme Ritvan kanssa vintiltä palotikkaita myöten Höpölään tansseihin. Ensimmäistä tangoa kompuroidessani näin äidin aamutakissaan tanssipaikan ovella nyrkkiään heristelemässä: ”Tytöt, äkkiä kotia!” Ja niin jäi ensimmäinen tanssittaja keskelle lattiaa ja poistuin naama punaisena äidin mukaan.

Niin paljon lämpimiä muistoja. Olin 14 -vuotiaana Turussa koko kesän hoitamassa serkkupoikaani. Siellä seikkailimme Ritvan kanssa ensimmäisten ihastusten ja märkien suudelmien seassa, maailmaa odottaen.

Kävimme eilen murheen murtamalla kummitädilläni Turussa - pääsimme, koska olin sairaslomalla, sisareni vapaapäivällä ja Jussi ajoi autoa. Eräs huoltoasema muistutti, kuinka liftasimme tulevan mieheni Jussin kanssa sen kohdalla Ritvan ja Robinin häihin Turkuun 1974. Pääsimme siitä mersuun. Kuljettaja kysyi, mihin olimme matkalla? Häihin! Hän järkyttyi, koska luuli meidän liftaavan omiin häihimme.

Ritva löysi aviomiehen Englannista ja muuttikin sinne. Mies menehtyi syöpään toista kymmentä vuotta sitten, mutta Ritva jäi kotiinsa eikä palannut Suomeen. Tapasimme viimeksi hänen isänsä hautajaissa.

Huonosti olen pitänyt yhteyttä ja nyt on liian myöhäistä päivittää ystävyyttä. Se kuitenkin pysyy, vaikka maailma huuhtoikin erilleen.