Työtä työhyvinvoinnin asiantuntijoille

Annoin Hämeen radiolle haastattelun hallituksen esityksestä eläkeiän nostamiseksi Pasilan asemalla tänään.
- Mikä ensimmäiseksi tuli mieleen, kun kuulit tästä, kysyi toimittaja.
- Työn lisäystä, työhyvinvoinnin asiantuntijoille ainakin riittää tekemistä. Ja kyllä tekemistä riittää työpaikoillakin, koska luottamus on rikkoutunut. Miksikö? Ikäihmiset on laitettu eläkeputkeen vailla mahdollisuutta ”kunnialliseen” eläkkeelle jäämiseen. Miten he nyt voisivat luottaa, että heillä ylimalkaan on töitä tarjolla jatkossakaan. Heitä on nöyryytetty ja kyykytetty, kymmenien vuosien raatamisesta on palkintona ollut työttömyys.
- Lain rustaaminen on tyypillistä suomalaista säätelyhallitsemista. Lailla on patistettava ihmiset ruotuun. Eikö kepin sijasta pitäisi tarjota porkkanaa? Mistä syystä työstä paetaan myös vapaaehtoisesti? Jokaisellahan olisi mahdollisuus jatkaa 67 vuoteen jo nytkin.
- Toisaalta miksikä ei… yksilölliset ratkaisut, ylimääräiset vapaapäivät, työajan lyhentäminen, palautumisen mahdollistaminen, kokemustiedon oikea arvostaminen. Siinä joitakin asioita, jotka voisivat vaikuttaa.
- Oppimisen kyvystähän se ei ole kiinni, sillä missään ei sanota, että ihminen lakkaa oppimasta 60 vuoden jälkeen. Ikäihmisellä on kokemuksen kautta karttunutta viisautta.

***
Sitten tapasin asemalla tutun alle kolmekymppisen opiskelijatytön, joka kertoi juuri laittaneensa Facebookiin aamuisia pohdintojaan. Häntä masensi kaksikin asiaa: ensiksikin se, että eläkkeelle pääsisi vasta 65-vuotiaana ja toiseksi, että hän pääsee työelämään vasta 35-vuotiaana. Siispä kannattaisiko muuttaa Hollantiin, jossa armokuolema olisi mahdollinen…

Sitä paitsi: pakkohan meikäläisten on jatkaa työssä, kun vapaaehtoiset eläkesäästöt ovat huvenneet pohjalukemiin. Ainakin niin kauan, että kurssit alkavat taas nousta ja silloin taas tarvittaisiin oikeasti ikäihmisiäkin työelämässä.