Vapaa on vain umpihanki

Päivä alkoi lupaavasti. Liian varhainen herääminen aamulla pohtimaan työasioita. Rahojen riittävyyttä, projektien käynnistämistä, tekemättömiä töitä. Jo seitsemältä työpaikalla. Ensimmäiseksi käyn käsiksi Aluekeskusohjelman tuntiseurantaan viime syksyltä. Tunnit on merkittävä, laskettava prosentit, paljonko on kulunut siihen ja tähän, jotta saisi laskuttaa 1,25 kuukauden työpanoksen palkan.

Itse asiassa yliopistolain uudistamisen yhteydessä on protestoitu holhouksen lisääntymistä, vapaudenriistoa yliopistolaisilta. Niin mitä? Me olemme riistäneet sen jo itse. Sole Tm -ajankäytön seuranta velvoittaa pitämään kirjaa tehdyistä työtunneista, kuitenkaan sitä ei voi käyttää palkanlaskennan apuna, mikä olisi järkevää. Minulla on noin 10 projektia, joista tiimimme leipänsä ansaitsee. Meidän täytyy aina etukäteen tietää, mistä seuraavan kuukauden palkat maksetaan. Sitten jälkikäteen korjaillaan, jos tarve vaatii ja projektilla ei olekaan rahaa.

Entäs Matkatravel. Matkalaskut kulkevat sähköisesti paikasta toiseen, ne numerotarkistetaan ja asiatarkistetaan ja hyväksytään ja laitetaan yliopiston hallintoon (neljä ihmistä jo ennen sitä on käsitellyt laskua vaikkakin vain sähköisesti)ja maksetaan, jos maksetaan. Viimeksi laitoin parkkimaksukuitin mukaan, koska olin raahannut tavaraa työrauhan julistustilaisuuteen Helsingin yliopistolle ja pysäköin rakennuksen lähelle. Sitä ei olisi saanut tehdä, niinpä varsinaisen asiatarkastuksen jälkeen kululasku tuli takaisin hallinnosta. Olin jo sitä ennen antanut selityksen, miksi laskuni oli viivästynyt. Se olisi pitänyt tehdä kuukauden sisällä ja luulin että kahden. Niinpä se sama lasku kulki edestakaisin eri ihmisten kesken, kyseinen summa oli 6 euroa.

Kun olin saanut tehtyä kyseisen ajankäytön seurannan, menin keittämään kahvia toimittajalle ja valokuvaajalle. Laitoin kupit sievästi tarjottimelle, keksiä ja muutakin särvintä. Annoin haastattelun työelämän tilasta.

Tämän jälkeen kävin taas Soleen käsiksi, koska tämän vuoden tuntiseuranta täytyy olla perjantaihin mennessä valmiina. Ehkä tämä iltapäivään mennessä on valmiina.

Ymmärrän, että tarvitaan kontrollia, mutta kuinka paljon. Näennäistä on vapaus, mutta olenhan sen itse valinnut. Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki, kirjoitti Hellaakoski aikoinaan. Ja siitä hangesta sain viime sunnuntaina kokemusta. Hiihdin voimakkaassa lumimyräkässä Vesijärven jäällä. Latu oli tukossa, lumi jäätyi suksenpohjiin, päässä humisi. Olin ihan umpiväsynyt, kun palasin. Silti piti lähteä matkaan ja jälkikäteen tuli hyvä olo. Siis olisiko kuitenkin umpihanki parempi kuin aurattu latu?