Citikasta oli taas auton valo sammunut. Ja tiedämmehän sen, ettei sinne pesään kannata itse sorkkia. Niinpä mennessämme puutarhamyymälään ajattelimme poiketa huoltoliikkeessä kokeilemassa, josko vaihto onnistuisi. Kello oli tosin jo varttia vailla viisi ja liike sulkeutumassa. Mies jäi ulkopuolelle ja menin sisään. Siellä istui asentaja. Kysyin, voisivatko he näppärillä sormillaan vielä ehtiä vaihtamaan lamppua autoon ennen sulkemista?
Hän vilkuili kelloaan ja näin aivojen raksuttavan. Kerroin vielä, että piti tulla seuraavana iltana pimeässä Helsingistä.
- No, eiköhän se järjesty. Anna avain, niin vaihdan lampun.
Yritin työnjohtajalle maksaakin jo sitä, mutta hän sanoi, että vasta sen jälkeen, kun nähdään, paljonko verenvuotoa siitä seuraa.
Jäin yksinäni vastaanottotilaan. Lattialla makasi pölynimuri ja kolme rutistettua käsienpyyhkimispaperiakin. Matot olivat ihan hiekkaiset ja pölytolluroitakin lojui joka puolella..
Aloin imuroida. Lampunvaihto tuntui kestävän, ja sainkin koko huoneen puhtaaksi työllä ja vaivalla vartissa. Kun pudotin imurinletkun kädestä, ovi avautui ja mies toi autonavaimen.
- Oliko se sinun vuorosi imuroida? Minä tein sen puolestasi, koska olit niin ystävällinen, että vielä tähän aikaan otit ilman ajanvarausta työn vastaan.
Hän meni ihan äimäksi.
- No en minä voi kuin kympin tuosta vaihdosta ottaa…
1 kommentti:
Varmaan kotonakin saat tuollaisia yllätyshepuleita...????
Lähetä kommentti