Jatkokertomusta palveluyhteiskuntaan

Tulin Helsingistä ja yritin maksaa VR:n automaattiin pysäköinnin. Se ei suostunut ottamaan lipuketta vastaan. Yritin ja yritin, jono kasvoi selkäni takana. Tuttu tekniikan tohtorikin sieltä neuvoi kokeilemaan sen laittamista reikään eri asennoissa. Mutta ei sekään auttanut, joten luovutin paikan seuraavalle.

Soitin pysäköintilipukkeesta saamaani numeroon.
- Vaihteessamme on ruuhkaa... odottakaa hetkinen jne.

Alkoi kiristää. Lopulta sieltä vastasi miesääni. Selostettuani asian hän pyysi kokeilemaan uudestaan ja kerroin jo oikein tekniikan tohtorinkin siinä sählänneen. Niinpä hän sanoi, ettei auta muu kuin mennä lipputoimistoon.
- En varmasti mene. Minulla on hirveät kilomäärät kantamuksia, en jaksa kävellä sinne, sinne on matkaa. Eikös mitään muuta vaihtoehtoa ole olemassa?
Hetken harkittuaan hän totesi, että jos menisin puomille ja soittaisin uudestaan.
-SOITTAISIN UUDESTAAN ja kuuntelin samat luritukset. No, ei kait muu auta, koska helpompi se vaihtoehto kuin lampsia lipputoimistoon ja takaisin.

Niin taas kuuntelin vaihteen odotusäänet ja sama mies vastasi. Ei tarvinnut kuin suunsa avata, niin sieltä jo puomi aukesikin.

***
Meillä oli työhyvinvointiopas tekeillä. Paino lupasi sen lopulta viime viikon keskiviikkona. 500 kappaleen sijasta työpöydälle ilmestyi yksi vaivainen opas. Ajattelin, että se oli esimakua ja loput tulisivat sitten postissa perässä.

Olin liian optimistinen. Maanantaina havahduin, missä ne ovat, kun tarvitsisin niitä keskiviikkoaamuna Ideaparkissa klo 8. Paino oli jälleen unohtanut koko homman. Ne olivat siis kaikki vielä painamatta ja valmistuisivat vasta torstaina. Mutta koska oikeasti tarvitsin niitä, tarvitsemani määrä luvattiin liimata käsin ja toimittaa Ideaparkkiin Lempäälän kehitykseen ja oikean ihmisen nimikin annettiin, jotta ne olisivat paikan päällä varhain aamulla. EIVÄT OLLEET.

Tällä kertaa syylliseksi löytyikin kuriiri, joka olikin toimittanut ne väärään paikkaan. Ovatkohan ne loput huomenna työpaikalla???