Ajatustenlukua

Esko Valtaojan kirja Ihmeitä, kävelyretkiä kaikkeuteen, oli taas järistyttävä lukukokemus. Hän kirjoittaa vaikeista asioista selkeästi. Empäs ollut ennen paljoa pimeää ainetta ja energiaa pohtinutkaan.

Erityisesti pisti silmiin - taustastani johtuen - peilineuronit aivoissamme. Ja siitä vaan lisätietoa hankkimaan netin kautta. Italialainen tutkimusryhmä kartoitti makaki-apinoiden aivoja. Kun apina tarttui johonkin, tietty osa aivoja aktivoitui. Mutta ei vain itse tarttujan, vaan myös sitä katsovien apinoiden aivojen samat osat aktivoituivat.

Kokeita on jatkettu myös ihmisillä. Omien aivojemme peilineuronit eivät aktivoidu vain silloin, kun näemme toisen tekevän jotakin, vaan myös silloin, kun toinen tuntee jotakin. Tämä voi olla yksi selitys siihen, että ihmiset pystyvät osoittamaan myötätuntoa ja eläytymään toisen ihmisen tilanteeseen. Raivoissaan hampaitaan kiristelevää henkilöä katsova rekisteröi tiedostamattaan yhteen purrut leukaperät ja saa siten fyysisen kosketuksen toisen mielentilaan. Onpa myös tutkittu sitä, että autismin syntyä voitaisiin selittää sillä, etteivät peilineuronit toimi normaalisti.

Peilineuronit toimivat siis eräänlaisina ajatustenlukijoina, vaikkakin tiedostamattomasti.