Ajatustenlukua

Esko Valtaojan kirja Ihmeitä, kävelyretkiä kaikkeuteen, oli taas järistyttävä lukukokemus. Hän kirjoittaa vaikeista asioista selkeästi. Empäs ollut ennen paljoa pimeää ainetta ja energiaa pohtinutkaan.

Erityisesti pisti silmiin - taustastani johtuen - peilineuronit aivoissamme. Ja siitä vaan lisätietoa hankkimaan netin kautta. Italialainen tutkimusryhmä kartoitti makaki-apinoiden aivoja. Kun apina tarttui johonkin, tietty osa aivoja aktivoitui. Mutta ei vain itse tarttujan, vaan myös sitä katsovien apinoiden aivojen samat osat aktivoituivat.

Kokeita on jatkettu myös ihmisillä. Omien aivojemme peilineuronit eivät aktivoidu vain silloin, kun näemme toisen tekevän jotakin, vaan myös silloin, kun toinen tuntee jotakin. Tämä voi olla yksi selitys siihen, että ihmiset pystyvät osoittamaan myötätuntoa ja eläytymään toisen ihmisen tilanteeseen. Raivoissaan hampaitaan kiristelevää henkilöä katsova rekisteröi tiedostamattaan yhteen purrut leukaperät ja saa siten fyysisen kosketuksen toisen mielentilaan. Onpa myös tutkittu sitä, että autismin syntyä voitaisiin selittää sillä, etteivät peilineuronit toimi normaalisti.

Peilineuronit toimivat siis eräänlaisina ajatustenlukijoina, vaikkakin tiedostamattomasti.

Olet tyhmä

Viime viikolla karautin sumussa Ideaparkin parkkipaikalle aamutuimaan. Oli tarkoitus käväistä pitämässä henkilökunnalle ennen liikekeskuksen avautumista luento Tiikerinloikka työniloon. Ja tulihan se pidettyä, Matti Heikkilä puolestaan valaisi fyysistä puolta. Että suomalaisen kunto riittää 6 tunnin työpäivään.

Oli tosi hienoa saada niin paljon porukkaa - 140- ensimmäiseen tilaisuuteen, niitä on tarkoitus jatkaa. Kunnes tulin autolleni. Ikkunassa oli lappu yliopiston henkilöstöpysäköintilapun vieressä. Pahvinpalalle oli kirjoitettu:

OLET TYHMÄ JA HUONO KUSKI.

Ensimmäinen ajatus oli: SYYLLINEN. Olin pysäköinyt huonosti, vein kahden auton tilan. Mutta seuraava ajatus olikin kiukku: että on joku nähnyt vaivaa lapun tekemisessä, parkkipaikkahan on ihan tyhjä. Viesti ei mennyt perille, vaan sai aikaan ärsyyntymisen. Vannoin jo kiivaasti mielessäni, että olkoon koko Ideapark.

Sitten aloin pohtia, mitä siinä olisi pitänyt seistä, jotta viesti olisi mennyt perille ja minkälainen ihminen sen siihen oli jättänyt.

Entä jos olinkin pysäköinyt HÄNEN paikalleen? Rutiinit siis rikkoutuivat jo aamusta...

Looginen ajattelija olisi ehkä kirjoittanut: Pysäköi tarkemmin ruudun sisään, olet 45 cm kalkkiviivan väärällä puolella.

MIES ehkä olisi tekstannut: Nainen, opettele ajamaan autoa! (jos olisi viitsinyt hakea paperia ja nähdä kirjoittamisen vaivan.)

Ratkaisukeskeisen koulutuksen suorittanut olisi laittanut: Hyvä ystävä, parkkipaikka täyttyy päivän mittaan, olisi mukava, jos käyttäisit seuraavalla kerralla vain yhden ruudun!

Mitä muita vaihtoehtoja, mietipä itsekin!

Virkamies viilipyttynä

Tulin eilen junalla Tikkurilasta. Olin lasisessa allergiahytissä, suoralla näköyhteydellä toiseen allergiahyttiin. Siellä istui naistuttavani kaksistaan Nokian vesikriisistä tutun virkamiehen vieressä. Muita ei enää ollut matkassa.

Ennen Tamperetta pikkuhameinen ystäväni yksinkertaisesti nousi seisomaan ja alkoi kiskoa päälleen pitkiä housuja. Miehen ilme ei värähtänytkään eikä hän pälyillyt sivulleen, vaan jatkoi tietokoneen ruudun katselua. Minua alkoi naurattaa ja menin hytin ovelle päivittelemään hänen viileyttään.

- Olen minä naisia tähän ikään nähnyt, hän vastasi.

Onhan tämä keskustelu seksuaalisesta häirinnästä mennyt liian pitkälle. Terve järki on hukassa, minusta kutkuttava episodi junamatkalla voitaisiin tulkita huonossa lykyssä häirinnäksi- nimenomaan tämän miehen taholta.

Jatkokertomusta palveluyhteiskuntaan

Tulin Helsingistä ja yritin maksaa VR:n automaattiin pysäköinnin. Se ei suostunut ottamaan lipuketta vastaan. Yritin ja yritin, jono kasvoi selkäni takana. Tuttu tekniikan tohtorikin sieltä neuvoi kokeilemaan sen laittamista reikään eri asennoissa. Mutta ei sekään auttanut, joten luovutin paikan seuraavalle.

Soitin pysäköintilipukkeesta saamaani numeroon.
- Vaihteessamme on ruuhkaa... odottakaa hetkinen jne.

Alkoi kiristää. Lopulta sieltä vastasi miesääni. Selostettuani asian hän pyysi kokeilemaan uudestaan ja kerroin jo oikein tekniikan tohtorinkin siinä sählänneen. Niinpä hän sanoi, ettei auta muu kuin mennä lipputoimistoon.
- En varmasti mene. Minulla on hirveät kilomäärät kantamuksia, en jaksa kävellä sinne, sinne on matkaa. Eikös mitään muuta vaihtoehtoa ole olemassa?
Hetken harkittuaan hän totesi, että jos menisin puomille ja soittaisin uudestaan.
-SOITTAISIN UUDESTAAN ja kuuntelin samat luritukset. No, ei kait muu auta, koska helpompi se vaihtoehto kuin lampsia lipputoimistoon ja takaisin.

Niin taas kuuntelin vaihteen odotusäänet ja sama mies vastasi. Ei tarvinnut kuin suunsa avata, niin sieltä jo puomi aukesikin.

***
Meillä oli työhyvinvointiopas tekeillä. Paino lupasi sen lopulta viime viikon keskiviikkona. 500 kappaleen sijasta työpöydälle ilmestyi yksi vaivainen opas. Ajattelin, että se oli esimakua ja loput tulisivat sitten postissa perässä.

Olin liian optimistinen. Maanantaina havahduin, missä ne ovat, kun tarvitsisin niitä keskiviikkoaamuna Ideaparkissa klo 8. Paino oli jälleen unohtanut koko homman. Ne olivat siis kaikki vielä painamatta ja valmistuisivat vasta torstaina. Mutta koska oikeasti tarvitsin niitä, tarvitsemani määrä luvattiin liimata käsin ja toimittaa Ideaparkkiin Lempäälän kehitykseen ja oikean ihmisen nimikin annettiin, jotta ne olisivat paikan päällä varhain aamulla. EIVÄT OLLEET.

Tällä kertaa syylliseksi löytyikin kuriiri, joka olikin toimittanut ne väärään paikkaan. Ovatkohan ne loput huomenna työpaikalla???

Jotta et saisi vieroitusoireita

MIES tökkäsi imurinletkun käteeni yhtenä aamuna. Kysyin hämmennyksissäni, että mitä tämä mahtoi tarkoittaa.

- Jotta et kokonaan vieraantuisi siivoamisesta, vieroitusoireet voivat olla muutoin liian hankalia, hän sanoi ja alkoi imuroida.

Minä lähdin työhön. Milloinka olinkaan viimeksi imuroinut???

Palvelu(?)yhteiskunta

Hyvä Johtaja! Sain Teiltä asiakaspostia, jossa kerrottiin hyvin menneestä viime vuodesta, kiitos. Minä taas olen saanut vakuutusyhtiöltänne erittäin surkeaa kohtelua viime aikoina. En mitenkään voi allekirjoittaa lehtenne sanomaa, jonka mukaan asiakkaan ääni kuuluu ja sitä kuunnellaan. Halusin lähettää Teille postiakin, mutta se sinkoaa aina takaisin, koska mistään ei selviä oikeat yhteystietonne. Olen yrittänyt keksiä vaikka minkälaisia sähköpostiosoitteita, mutta en itse asiassa tiedä edes sitä, minkä niminen on nykyinen yhtiönne.

Siispä pieni esimerkki ikään kuin todisteeksi. Aiemmin minulla oli yhteyshenkilö, jolta sain neuvoja ja jopa vakuutuksiakin. Nyt sellaista ei enää ole ja joudun soittamaan palvelukeskuksen numeroon, jonka sijainti salapoliisityön jälkeen paljastui TURUKSI (se oli helppo päätellä murteesta). Enkä enää saa vakuutustakaan kuin kolmen kuukauden ponnistelun jälkeen.

Yritin ottaa kesämökillemme vakuutuksen soittamalla taas jollekin, mutta puhelu katkesi jne. Siispä pyysin yhteydenottoa sähköpostitse. Ei tullut. Oli pakko yrittää ottaa vakuutus netin kautta, koska pelkäsin mökille sattuvan jotakin. Koska sekään ei onnistunut, keksin soittaa verkkopalveluun. Sieltä toki selvitettiin, miksei lomakkeen täyttö onnistu netissä, ja luvattiin taas jättää soittopyyntö paikkaan, johon oli mennyt jo edellinenkin viesti. Täydellinen hiljaisuus. Lopulta satuin saamaan vakuutuksen netistä, mistä tietysti alkoi varsinainen sotku, koska se oli väärä. Sitä sitten selviteltiin kaksi kuukautta useiden puhelinsoittojen ja erilaisten väärien laskujen merkeissä.

Monia vuosikymmeniä jatkunut asiakasuskollisuuteni katkesi siihen. Sanoin irti kaikki vakuutukset, tai pikemminkin yritin sanoa. Se tarkoitti vielä puoli vuotta saapuvia aiheettomia laskuja, jopa perintäuhkauksia, ja lukemattomia soittoja todennäköisesti Turkuun. Uudesta vakuutusyhtiöstä sain ihmisen, jolla on nimi, ja samat vakuutukset satoja euroja halvemmalla. Lisäksi paljastui, että meillä oli vuosia ollut kaksi vakuutusta samalle peräkärrylle ja paljon muutakin turhaa.

***

Kannettava tietokoneeni meni rikki. En millään saanut sillä yhteyttä videotykkeihin, mikä aiheutti suunnatonta hikea varpaidenvälistä muutaman sadan ihmisen edessä opettaessa. Koska takuu oli voimassa, jouduin taas soittamaan palvelukeskukseen - jo valmiiksi ärsytystilassa. Jos asiasi koskee kannettavaa tietokonetta, valitse 1. Tähän saakka oli helppoa, mutta sitten: valitse numero 1, jos asiasi koskee liirumia, 2, jos laarumia ja 3, jos laata. Painoin ykkösen, koska en ymmärtänyt höykäsen pöläystä. Sieltä vastasi mies puhuen suomea murtaen (ei turuksi), ja hän kehotti ensin kokeilemaan töpselinvaihtoa tai jotakin ufoa ja soittamaan sitten uudestaan. Yhteytemme ei pätkinyt äidinkielen, vaan tietokonekielen vaikeuksiin.

Koska en tiennyt, mitä minun olisi pitänyt tehdä, soitin uudestaan. Tällä kertaa vastasi nainen, hänkin kummasti suomea murtaen, jolle jouduin selostamaan kaikki alusta. Emme kuitenkaan päässeet samalle aaltopituudelle, joten hän tuskastui ja lupasi lähettää minun luokseni elävän huoltomiehen. Tämä tuli seuraavana päivänä ja konekin tuli kuntoon. Sen putiikin palvelukeskukset sijaitsivat Ruotsissa ja Virossa.

***

Tässäkö on tulevaisuudenkuva vanhuudenpäivikseni? Hoitajapulan vuoksi asun kotonani Ruutanassa. Minulla on vessahätä enkä muista, mitä pitäisi tehdä. Soitan vanhusten palvelukeskukseen, joka sijaitsee ties missä. Valitettavasti kaikki vaipanvaihtajamme ovat juuri tällä hetkellä varattuja, mutta palvelemme teitä mahdollisimman pian. Jonotuksen jälkeen: valitse 1, jos sinulla on pieni hätä, 2, jos isompi ja 3, jos asiasi koskee jotain muuta. Valitsen kolmosen, koska sekä pissat että kakat ovat ehtineet jo vaippaan ennen kuin neuvojat ovat ehtineet kiireiltään vastata.