Harvennushakkuun tarpeessa

Takapihaltamme alkava harjuun rajoittuva puisto on harvennettu elokuussa. Sinne tuli ilmaa, vaikka pystyyn jääneiden puiden lehvät ovatkin korkealla eivätkä vielä näytä kaljuudessaan hurmaavilta. Metsänhoitaja kuitenkin vakuutti, että hänellä on sihti kauemmas tulevaisuuteen ja hän näkee sielunsa silmillä, miltä puisto näyttää viiden vuoden kuluttua.

Olen erittäin kiitollinen hakkuusta, koska sillä häirittiin myös vakavasti lehtokotiloiden elämää. Ne eivät enää voi pusikon uumenissa mönkiä ja kasvattaa jälkeläisiä, kun aurinko ja tuuli pääsevät puhaltelemaan.

Itse asiassa metsän harventaminen kirvoitti mieleni oman päänmaisemani pohdintaan. Rönötän nimittäin pöydän ääressä jalka ojennettuna toiselle tuolille. Nilkkani nyrjähti kunnolla pudotessani juoksulenkillä kuoppaan harjulle kavutessa. Nyt se on leikattu, pari pientä titaanilevyä pitelee kiristettyjä nivelsiteitä ja täytyy vain odottaa, että sillä pääsisi taas painelemaan.

Onneksi tikkien poiston myötä pääsin eroon isosta ”kuukengästä”, joka suojasi nilkkaani vääriltä liikkeiltä. Toki sekin on edistynyt versio kipsistä. Vieläkään en saa astua jalallani täydellä painolla, mutta nyt on apuna uusi värkki, ilmalasta, minkä ansiosta jopa lenkkikenkää voi käyttää. Myös Aino-tossut sopivat jalkaan ja ovat palvelleet esiintymiskenkinä saaden ansaittua huomiota.

Kalenteriani pakolla tyhjentäessä huomasin sen kasvaneen umpeen, ihan itsestään. Sieltä puuttui täysin väljyys, mikä auttaisi näkemään kauas ja antaisi hengittämisen tilaisuuden. Tuntui hurjalta alkaa soitella, ettei pääsekään tulemaan luentoa pitämään, kun on koipi paketissa. Ja kuitenkin jokainen ymmärsi.

Taitaa olla oma pää pahin vankila, jota pitäisi alkaa raivata. Elämä pelissä –ohjelma on ihan hauska ja kunnianhimoinen yritys antaa siihen eväitä koko kansalle. Toki ohjelmassa on huomion keskipisteenä pytytyskäyrän aisoihin saaminen, mutta tehtäviä voi valita muiltakin alueilta.

Julkisuuden henkilöiden arjen kuvaus pysäytti. Erityisesti jäi mieleen koko elämänsä työnteolle omistaneen liikemiehen Kai Mäkelän tilitys: hän kertoi olevansa masentunut ja haluaisi parantaa yhteyksiä perheeseensä ja ystäviinsä, koska oli jo erakoitunut. Testasinpa siis minäkin omat pistearvoni ja ryhdyin oppilaaksi 35 000 ensimmäisellä viikolla ilmoittautuneen rinnalle. On myös kiinnostava nähdä, mitä kollegat ovat ihmisten pään menoksi tai pikemminkin parannukseksi keksineet. Saa nähdä, josko jouluksi joksikin tulisi…