Kävelin Sumeliuksenkatua yliopistolle työkavereideni kanssa lounaan jälkeen.
Pitkä tiilimuuri ja yksi ainoa kukkiva parveke. Olin sitä jo moneen kertaan
ihaillut ja nytkin ylistin sitä ääneen.
-
Kuinka joku voi noin hyvin hoitaa pelargonioitaan, että
ne vielä ovat täysin hengissä ja ilahduttavat ohikulkijoitakin karussa
maisemassa.
Seuraavana päivänä palasin taas autolleni samaa katua.
Vastaan tuli kauppahallin myyjä pyöräänsä taluttaen. Tervehdin häntä, koska
olin ostanut häneltä niin monet ruuat. Mies pysähtyi ja sanoi:
-
Kehuit sitten minun parvekettani. Ikkuna oli auki ja
kuulin kaiken.
Kuinka hyvältä minusta tuntui! Mikä sen parempaa kuin kehu
joka sen antajan tietämättä tavoittaa kohteensa.
Mies kertoi innokkaasti, kuinka hän saa kasvinsa kukoistamaan.
Pelakuita pitää kiduttaa keväällä kuivuudella, sen jälkeen niistä otetaan nuput
ja kas, koko kesä on sen jälkeen kukille pyhitetty.
1 kommentti:
Hauska tarina! Parveke tosiaankin näyttää piristävältä keitaalta keskellä kivikaupunkia.
Lähetä kommentti