Tapahtui eilen illalla järven jäällä: Niemen Olli Ruutanasta tuli vastaan ja palatessa pysähdyimme juttelemaan. Hän ihmetteli, että menimme väärään suuntaan. Kerroimme, että olimme muuttaneet.
Ja Ollikin kertoi vaihtaneensa työpaikkaa. Innostuneesti hän alkoi tarinoida, kuinka he olivat luoneet keitaan valtion virastotaloon. Siis siihen Hippoksen lähellä olevaan tylsän näköiseen rakennukseen... Oikean tulevaisuuden toimiston, jossa ei ollut henkilökohtaisia työtiloja, mutta tarvittaessa mahdollisuus keskittyä kuulokkeiden kanssa omaan työhön, pitää neuvotteluja läpinäkyvien seinien sisässä, jossa puhe kuului hyvin eikä melua tai kaikua ollut, jossa tietokin liikkui automaattisesti ihmisten välillä ja yhteisöllisyys kasvoi kohisten, kuinka kaikki pysyivät ajantasalla ja kuinka esimerkiksi kokolattiamattoa koskevat käsitykset ovat vanhentuneita. Ei matto allergisoi, vaan se, ettei sitä puhdisteta.
Mieheni, joka on huonon kuulonsa takia joutunut jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle, kyseli kiinnostuneesti, että onko teillä huonokuuloisia ja miten taustamelu? Sitäkään ei ollut.
Olli sai meille innollansa myytyä ajatuksen tulevaisuuden toimistosta, jossa ei ole seiniä estämässä tiedonkulkua ja jossa kaikki viihtyvät. Semmoinen hän aina on, ihanan optimistinen tapaus! Jospa itse kukin voisi olla samallalailla suorastaan haltioitunut uudesta työstään, yhden vuoden siinä oltuaan niin kuin Olli.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti