Saan olla niin kaikesta kiitollinen, soi eilen illalla mielessäni, kun kiidin Vesijärven jäällä. Aurinko teki laskuaan, kuukin mollotti jo taivaalla. Jos on jäällä ollut tähän mennessä vettä, se oli nyt haihtunut. Muuan rouva kertoi hiihtäneensä siellä jo pari viikkoa.
Jotain erityisen kohottavaa on nähdä tuttuja maisemia kuten Kissakarin mökkisaari, rauhallista tasaista valkoista jäätä, kolme joutsenta läpsyttelemässä ihan vieressä, muutama pilkkijä töröttämässä pallillaan vielä viimeisiä säteitä sisään vetämässä.
Enpä siis yhtään ihmettele, että tutkimusten mukaan jo muutaman minuutin siemaisu mielimaisemaa saa rauhoittumishormonin oksitosiinin erittymään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti