Yhtenä päivänä kesäkuun alussa jonotin tovin taksia Jyväskylän rautatieasemalla, takanani seisoi vielä parikymmentä ihmistä. Siksi kuulutin kovalla äänellä, olisiko joku menossa Jyväskylän Paviljonkiin, hän pääsisi samalla kyydillä. Kukaan ei ilmoittautunut.
Istuin taksiin ja kerroin osoitteen. Samalla kysäisin, mahtoiko Paviljonki olla kaukanakin?
- Itse asiassa selän takana. Olisit päässyt sinne radan yli menevän jalankulkusillan kautta. Mutta kun olen painanut taksamittarin päälle, niin ajetaan sinne. On niitä lyhempiäkin matkoja tehty, esimerkiksi tuohon kadun toisella puolella olevaan hotelliin.
En saanut sanaa suustani. Niinpä körötin takapenkillä, täydellisesti munautuneena taksijonon ihmisten juuri minun tyhmyyteni havaitseva katse niskassani. Että on siinä rouva, ei jaksa 50 metriä kävellä.
Taksi kierteli sitten sinne, 8 euroa. Kiitos. Kenelläpä muulla on kuitti tyhmyydestään? Vai oliko se omasta?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti