Insinööri "ruuvattavana"

Palasin Oulusta Helsingin kautta koneella vastaväitöstilaisuudesta ja sieltä Tampereelle miltei keskiyöllä. Lentokentällä näin Arja-Riitan, teknillisen yliopiston kirjastonjohtajan, joka jutteli Sirnön Minnan kanssa. Menin heidän luokseen kyselemään kuulumisia. Arja-Riitta oli tulossa Belgiasta ja Minna vaalireissulta räntäsateisesta Kainuusta.

Arja-Riitta oli saanut juuri vilkaista olympiatulta, jota tamperelaiset toivat Kreikasta ,ja oli oikein innoissaan. Tulen tuojien seurue oli ollut Arja-Riitan mielestä pienessä tuiterissa lukuun ottamatta tulen kantajaa.

- Eivät ne ole humalassa, ei tuommoista saa puhua ääneen, ärähti meidän takaa muuan nainen. Vilkaisimme olkamme yli ja ojentaja sattuikin olemaan tunnetun tamperelaispoliitikon vaimo.

Lentokoneessa oli täyttä ja istahdin vapaalle paikalle. Mies kysyi, mitä naisia oikein olimme. Kerroin, että kaksi meistä on yliopistolla työssä ja kolmas on kansanedustaja.

- Vai olette te vähän parempia, oikeita järkinaisia…

Selitin, että kyllä me ihan tavallisia ollaan. Hän kertoi olevansa insinööri ja tulossa ruuvauskurssilta.

- Niin miltä?

- Olen ollut Robertin ruuvattavana Ranskassa. Enkä ikinä olisi kuvitellut, että se oli niin mielenkiintoista. Olen luullut, että osaan jo kaikki eikä minun enää tarvitse mitään opetella. Minulla on auto ja motskari ja olen neljänkymmenen.

Aloin kiinnostua hänen päänruuvauskurssista. Missä ihmeessä hän on ollut?

- Meidän firman, Nokia Capasitatorsin, osti pääomasijoittaja,jos tiedät. Sitä pannaan nyt uuteen uskoon. Minun oli pakko mennä viikon kurssille Pariisiin. Lähdin sinne todella vastahakoisesti, mutta se oli jotakin semmoista yllättävää, että sisälläni heräsi pieni oppija. Että psykologia voi olla noin kiinnostavaa... Meitä höykyytettiin viikko. Luulin osaavani olla koutsi, koska olen ollut urheiluvalmentaja. Mutta sehän on ihan erilaista koutsata alaisia. Meidän piti katsoa peiliin joka välissä. Meidän piti opetella puhumaan uudella tavalla ”non violent communicationin” keinoin. Uskomatonta. Me teimme harjoituksia rekrytoinneista ristiriitatilanteiden käsittelyyn. Olen ihan hämmentynyt ja sekaisin.

Hän oli niin innoissaan, että melkein ratkesi liitoksistaan. Hän selosti, kuinka heistä tehtiin nelikenttiä ja vielä nekin jaettiin kuuteen osaan. Että ei ole hyvä olla vain manageri, vaan pitäisi olla leaderi.

Toivottavasti Robertin ruuvaustaito yltää myös siihen, että opitut siirtyvät maanantaista lähtien arkeenkin. Pahasti kyllä kuulosti siltä, että siellä haettiin sisäistä sankaria. Herätys ei vain riitä toiminnan muuttamiseen, vaan se vaatii hikeä.