Kohtaamisia

Istuimme lauantaina kauppahallissa kalasopalla. Naapuripöytään istahti kaksi miestä, suomalaisen ja ulkomaalaisen näköinen. He vaihtoivat kuulumisiaan. Tummahiuksinen näytti valokuvaa viimeisimmästä taulustaan.

Toinen pyysi kertomaan tarkemmin, mitä se esitti.

- Maalasin taulun Ikaroksesta. Se kertoo minusta. Lensin tänne tuhansia kilometrejä. Poltin siipeni ja kohtasin kovan maan. Olen kuvassa alaston.
- Se on hyvä taulu, sanoi toinen.

Hän oli tullut tänne, kovaan ja pimeään maahan. Hänen siipensä olivat sulaneet. Mutta tarkoittiko hän kovalla maalla meitä suomalaisia? Suvaitsemattomuutta, kohteluaan?

***

Olimme tulossa kotiin Mauritiukselta ja vietimme aikaa koneen tankkauksen ajan Al Ainin lentokentällä. Mieheni istui arabimiesten sekaan, koska kaikki muut istumapaikat olivat varattuja. He katsoivat häntä hiukan varautuneina ja me heitä. Mietimme uskallammeko istua heidän joukkoonsa.

Yksi valkokaapuisista miehistä oli ostanut verovapaasta myymälästä taatelikakkupakkauksen ja yritti tunkea sen suurehkoon attaseasalkkuun. Salkku ei pysynyt millään kiinni, vaan kansi pomppasi ylös. Niinpä mies sitoi sen muovisella narulla ympäri. Narua oli kuitenkin liikaa ja se täytyi katkaista. Mutta eihän lentokentällä saa olla teräaseita. Hän näyttää elekielellä miehelleni, onko sinulla tupakansytytintä?

- I don´t smoke…. mieheni pyöritti päätään.

Niinpä arabimies sitten yritti nirhetä narua metalliseen roskapönttöön toisen avustuksella, kuitenkaan onnistumatta. Mieheni näytti taas elekielellä, veitikka silmäkulmassa ja peukku pystyssä, että naru täytyisi purra poikki hampailla.

Kaikki miehet räjähtivät hytkyvään nauruun, joka täytti koko odotushallin. Lopulta eräältä suomalaiselta naiselta löytyi sytkäri, jolla mies sai poltettua narun poikki. Miehet hurrasivat ja nostivat peukkunsa ylös.

Yksi miehistä, hennattuhiuksinen, näytti toisille kultaista leveää sormustaan. Emme tienneet, mitä hän siitä kertoi, mutta he ojensivat sormuksen katsottavaksi myös miehelleni. Hän pyöritteli sitä ihaillen kädessään.

Valkokaapuiset miehet osoittivat kysyvästi mieheni vasemman nimettömän sormusta, joka näytti mitättömältä kultaisen sormuksen rinnalla: se oli kapea ja rumanvärinen.

Selostin heille englanniksi, että se on mieheni isän äidin rautainen sormus. Maassamme oli sota, hallitus pyysi kansalaisia luovuttamaan kaiken kultaisen kerätäkseen varoja sotimiseen ja antoi tilalle rautasormuksen. Allergian vuoksi mieheni ei pysty pitämään kultaista vihkisormusta, vaan on ottanut käyttöön tämän rautaisen…

Leveän kultaisen sormuksen omistaja kaiketi ymmärsi englantia, koska selosti kertomustani toisille miehille. Miehet liikuttuivat silminnähden. Samassa tuli kuulutus meidän lentomme lähdöstä. Kuljimme heidän ohitseen. Arabit tarttuivat miestäni kaksin käsin kädestä, vispasivat sitä ja toivottivat näin meille hyvää matkaa. Kultasormusmies nosti vielä peukkunsakin perään.

Tunsimme voimakkaasti olevamme ystäviä, yhteisen kielen puutteesta huolimatta. Episodista jäi lämmin mieli. Siipien sijasta sydämemme suli.