Aurinkotervehdys Mauritiukselta

Oli ihanaa saada katsella aurinkoa, korallisia hiekkarantoja ja turkoosia merta. Ihmiset olivat ystävällisiä, rantakauppiaista puhumattakaan. He kysyivät kuulumisiamme, näyttivät myymisiään ja kun kerroimme, ettemme ole kiinnostuneita, toivottivat vain hyvää päivänjatkoa. Tuli jopa sellainen tunne, että täytyy juosta perään…

Kaikista isoin hellyttävä ihme oli jättiläiskilpikonna, joka huokaili syvästi hotellialueen pihalla. Sen kerrottiin olevan 115 –vuotta vanha. Pienemmät konnat tunkivat jalkani päälle ja hankasivat itseään koipeeni kunnes minun oli pakko nostaa se jalkani päältä. Painoi se pienempikin aika paljon.

Hassulta näytti kaukana oleva jättiläispalmu, kuin Näsinneulalta. Lähempi tarkastelu osoitti sen olevan linkkitorni, joka oli verhottu palmun muotoon. Runko oli betonia ja jotenkin yläosaan oli saatu ympättyä palmun lehviä.

Puut alkoivat kukkia: oranssit liekkipuut, keltaiset kultasateet, violetit jakarandat. Joku vaaleanpunainenkin oli täydessä loistossa. Kasvitieteellisessä puutarhassa kohtasimme palmun, joka kukkii 60-vuotiaana ensimmäisen ja viimeisen kerran ja kuolee sen jälkeen. Edellinen palmu oli kukkinut vuonna 2000. Puutarhassa oli myös jättiläislumpeita, joiden kerrotaan kantavan jopa pienen lapsen painon.

Mitäkö negatiivista? Kun saavuimme Mauritiuksen lentokentälle, lentoemäntä kuulutti ykskantaan, että Mauritiuksen hallituksen käskystä joudumme suorittamaan hyönteismyrkytyksen ennen kuin lentokoneen ovat voidaan avata ja voimme poistua koneesta. Samassa lentoemäntä otti hyönteismyrkkyaerosolin ja kulki käytävää suihkuttaen pullosta olkansa taa. Järkyttävä kokemus - joutua nyt myrkytetyksi.

Mies tosin muistutti, että onhan sitä tapahtunut ennenkin. Kun kansakoulussa sain täitä päähäni, äitini otti täystuhopurnukan ja tupsutteli siitä suoraan päänahkaan. Siinä lähtivät täit, mutta lie myös DDT:tä imeytynyt ihonkin alle.