Ajattelin tehdä kaksi asiaa yhdellä iskulla: ostaa puunsuojamaalia ja ruokaa. Niinpä menin isoon markettiin, joka oli mökkitien varrella.
Maaliosastolla ei ollut ristin sielua. Moni muukin etsi
myyjiä. Luin maalin sävytyskoneeseen liimatusta lapusta, että kutsu myyjä
myymälän takana vasemmalla olevalla puhelimella.
Minä puhelinta etsimään. Ei missään, kone oli takaseinällä,
kävelin oikeallekin ja ei mitään. Löysin ainoastaan härvelin, jolla saattoi
ottaa viivakoodin. Ramppasin joka puolella ja palasin. Näin takana vasemmalla
napin, jonka yläpuolella oli vihreällä pohjalla juokseva tikku-ukko. Siinäkö se
on?
Painoin nappia ja siinä silmänräpäyksessä tajusin painaneeni
yleishälytyksen päälle. Myymälä alkoi raikua hirveästä vihellyksestä. Ei
kulunut kuin kaksi sekuntia, kun myyjäparvi pelmahti takaseinästä kuin
tyhjästä. Ja vartijoitakin.
-
Mitä täällä on tapahtunut, he kyselivät toisiltaan.
Minut valtasi pakokauhu, mutta tunnustin.
-
Minä se olin. Painoin ohjeen mukana takana vasemmalla
olevaa nappia.
-
Etkö sinä erota puhelinta napista? huusi jo yksi.
Siinä välissä romaaninainen oli tarrannut yhteen myyjään ja
kyseli omia asioitaan.
-
Ei minulle kannata huutaa, sanoin. Toimin ohjeiden
mukaan, ehkä niitä kannattaisi tarkistaa.
Myyjä tarttui kaksin käsin päähänsä.
-
Eihän täällä edes kuule mitään… Sitä ei saa sammumaan
kuin aluehälytyskeskuksesta. -Tuolla on se puhelin, hän osoitti minulle. Ja
siellähän se, aika kaukana takaseinästä eikä ainakaan vasemmalla puolella.
Maalia ei tietenkään ollut koko myymälässä. Luikin
häpeissäni takavasemmalle työntäen ostoskärryjä. Sireeni huusi kaiken aikaa ja
hädissäni en edes muistanut, mitä minun piti ostaa. Sain kerättyä kärryyni vain
karjalanpiirakoita ja jogurttia. Oli pakko lähteä vielä lauantaina kauppaan.
Päästyäni autoon aloin nauraa. Vesi roiskui silmistä. Olin
ainakin löytänyt konstin, millä saadaan myyjät nopeasti paikalle. Enpä taida
mennä enää koko kauppaan, siellä on varmaan minusta varoittavat kuvat
jokaisella osastolla. Myyjät kuiskivat toisilleen, sieltä se professori lähestyy
teidän osastoa…
3 kommenttia:
Onneksi en ollut mukana ;)
Meillä Citymarketissa kävi vähän sama tilanne joulun alla. Eräs vanhempi mies oli tullut ostamaan vaimolleen aamutakkia, etsiskeli myyjää kun halusi että hänelle esitellään tuotteita. No hän huomasi varaston ovipielessä kaksi neliötä punaisen ja vihreän. Hän painoi punaista, ovet räpsähtivät automaattisesti auki, alkoi pyöriä nauha "pyydämme asiakkaita poistumaan myymälästä.....". Itse mies kertoi minulle, että "painoin tuota punaista nappia, kun ei ollut myyjää". Minä kirmasin samassa infopisteeseen ilmoittamaan että aiheeton hälytys. Sitten tulikin jo palomiehiä, vahtimestari, huoltomies, yrittivät nollata hälytyksen. Kaupassa kaikui vuororellen "pyydäme poistumaan" "aiheeton hälytys" ilmoitukset. Vahtiestari saatoi miehen takahuoneeseen, jatkosta en tiedä, joutuiko mies jotain korvaamaan liikkeelle.
Haha, hyvä tarina!
Lähetä kommentti