Nautitaan, ystävät ja kylänmiehet

Kaikki alkoi oudosta puhelinsoitosta tuntemattomasta numerosta. Vastasin siihen, että olen kokouksessa. Soittaja sanoi, että hän vain lyhyesti tarkistaisi osoitetietoja, joten jatkoin puhumista. Kun kysyttiin mieheni nimeä, aloin ihmetellä, minkälainen katalogi nyt olisi kyseessä. Sieltä vastattiin jotakin, hälyn keskellä en kuullut soittajan nimeä, ihan kuin soitto olisi tullut jostain kansliasta ja puhelu päättyi siihen.

Kahden päivänkuluttua tästä, keskiviikkona 23.11, mieheni oli yrittänyt soittaa minulle monta kertaa. Olin Helsingissä kouluttamassa ja kun sain häneen yhteyden, sydän alkoi lyödä ylimääräisiä kierroksia. Mieheni oli luullut, että poikamme huijasivat meitä kutsukirjeellä ja soittanut Presidentin kansliaan tarkistaakseen asian. Totta se oli.

Kutsu aiheutti kyllä ylimääräisiä sydämensykkeitä, aikaa h-hetkeen oli vajaa kaksi viikkoa. Mitä päälle? kysyy nainen. Epätoivoissani juoksin Tampereen vaatekaupat, saldo synkkä - vain mustaa ja violettia.

-Apuvaa, kirjoitin Ritva Fallalle torstaiaamuna, minulla on monta Marimekolle suunnittelemaasi housupukua. Olisiko millään mahdollista…?

Olin torstainakin kouluttamassa Helsingissä ja tilaisuuden jälkeen meni Villisilkkiin. Se olikin vielä kiinni, mutta viereisen nappikaupan rouva soitti omistajalle, joka saapui paikalle. Niinpä sain katsauksen kankaisiin, juuri mieleistäni sieltä ei löytynyt lukuisista vaihtoehdoista huolimatta. Mutta, ei passaa olla ronkeli.

Ritva Falla soitti iltapäivällä ja sanoi, että on ihan tukossa tekemistensä kanssa, mutta hän oli saanut Janne Renvallin suostumaan hommaan, jos vain heti ottaisin yhteyden. Sen tein ja siitä se alkoi. Perjantai-iltana Helsinkiin katsomaan kankaita, viikonloppuna syntyi malli ja eikun ompelemaan. Ihan hauskaa sikäli, että Janne Renvall on syntynyt Kangasalla.

Entä muut tykötarpeet? Ja kampaus ja meikki. No, mitkään kiharat eivät minun naamaani kaunista, joten eiköhän oman kampaajan kanssa siitä selvitä ja meikkikin tulee tutusta kemikalioliikkeestä, jossa olen vuosia käynyt.

Tänään on sitten juhlan aika. Kolttu on vielä hakematta, sovitin sitä eilen ja siihen tehtiin vielä viimeisiä korjauksia. Ettei jäisi viime tinkaan. Perhosia on jostain syystä vatsassa. Hassua, on helpompaa esiintyä tuhannelle ihmiselle Finlandiatalolla kuin kävellä Presidenttiä kättelemään!

Olen iloinen ja kiitollinen, koska kutsu on mitä suurimmalla syyllä seurausta työhyvinvoinnin eteen tekemästäni työstä, josta sain tunnustuksen Vuoden yhteiskuntatieteilijä. Sitä ei olisi ollut mahdollista yksin,ilman hyvää työtiimiä ja perhettä, erityisesti miestäni. Niinpä tästä hohteesta voi ansaitusti nauttia kaikki ystävät ja kylänmiehet!