Saapuminen MTV:n arkistosta
Juhla oli ainutlaatuinen, tunnelma välitön ja kaikki kättelivät ja kehuivat toisiaan. Semmoistahan sen pitäisi olla arkenakin, että hierarkiat eivät vaikuta ja ihmiset kohtaavat toisensa ilman arvomerkkejä.
Televisiosta tila näyttää huomattavasti avarammalta. Kun tulimme sisään Mariankadun puolelta, kaikki paikat pursusivat ihmisiä ja ei muuta kuin portaita ylös ja kohta olimme jo presidenttiparin edessä. Ei siinä ennättänyt mitään ajatella kuin mennä jonon jatkeena.
Kun sitten parvelta katselimme menoa, Jussi keksi, että tämähän on kuin Ruotsinlaivassa, mutta kuvista ei saanut kuitenkaan kieltäytyä. Valokuvaajat seisoivat kuin kuorossa korokelavalla ja räiskivät menemään. Ilma oli siellä ylhäällä kuumaa ja sakeaa.
Joltakin rouvalta putoili mustia tupsuja Tarjan jalkoihin ja vielä punaiselle matolle, mikä huvitti suuresti yleisöä. Punaisen maton ryppyily herätti hilpeyttä sekin, vaikka siihen kyllä olisi joku jo saattanut kupsahtaakin. Yksi matto tempaistiin poiskin ja jäljelle jäi vain valkoinen pitoteippipohja. .Ennen entisen presidenttien tuloa se kuitenkin kiikutettiin paikalle, jottei heidän arvokkuutensa olisi kärsinyt moisella pohjalla kävelemistä ja loppuviimeksi Presidentti seisoi itse kulman päällä, etteivät nämä viimeiset vieraat vain olisi kaatuneet.
Ruuan metsästäminenkin oli hankalaa, nälkä oli jo melkoinen moisesta seisomisesta. Matkalle osui boolia, joten sitäkin piti maistella ennen pikkupaloja. Hiukan simaiselta se maistui. Lopulta olimme herkkujen äärellä, jossa myös Päivi ja Paavo Lipponen seisoskelivat. Ihania paloja, erityisesti mätikakku. Tungoksessa syöminen vaati kuitenkin luonnetta, etenkin niiltä, jotka uskalsivat ottaa vielä kahvikupposen käteensä.
Jostain kuului, hei Marsa. Joentaustan Jokkehan se ilmestyi paljoudesta. Aloitimme tiedotusopin opinnot tasan 40 vuotta sitten. Harvapa minua lapsuudenystäviä lukuun ottamatta tunnistaakaan tuosta nimestä. Oli tosi mukavaa vaihtaa kuulumisia. Näin vuosien vieriminen konkretisoituu.
Sain kiitettyä Elintarviketyöntekijöiden liiton puheenjohtajaa Veli-Matti Kuntostakin lupauksesta tulla puhumaan meidän työnilonjulistustapahtumaan 10.1.2012. Tein hänen kanssaan paljon yhteistyötä Saarioisten aikoina, koska hän oli silloin Sahalahdessa pääluottamusmiehenä.
Jallekin (Jarl Thore Eriksson) oli mukana vaimonsa kanssa, muttei enää rehtorina, vaan Åbo Akademin kanslserin roolissa. Hänellä riittää virtaa, kertoi vaimo. Varantolan Kristaakin ja miestään siinä tervehdittiin. Näimme ylhäältä, että Alasuutarikin olivat yliopistolta mukana, mutta missään emme heitä kohdanneet.
Sitten keksimme, että mennäänpä vielä tanssimaan. Ei sitä ollut edes huomannut, että tanssi oli alkanut jo aikaa sitten. Pikkuista pyörähtelyä ja twistaamista, hupsista, taisi mennä oikein kamerallekin! Ja tokihan siitä sitten kuulimmekin, vaikka emme siinä hetkessä tajunneet joutuvamme esille.
Yllätyimme Paavo Lipposen isoudesta ja Paavo Väyrysen pienuudesta – siis kooltaan.
Eräät yhteiskunnallisesti palkitut olivat arvomerkkeineen ja rimpsuineen kuin koristeltuja joulukuusia.
Bongailimme pirkanmaalaisia kansanedustajia, joita kävimme kättelemässä, ainakin Arto Pirttilahti, Kimmo Sasi ja Arto Satonen osuivat haaviin.
Lopulta myös Jukka Gustafsson vaimoineen osui selän taakse ja sain tilaisuuden kiittää häntä ihanasta onnittelusähkeestä. Hän totesi Marja-Liisan olevan ”minun suosikkihyvinvointiprofessorini”. Mieheni totesi siihen, että hän onkin se ainoa. Heillä oli kova kiire mennä vaihtamaan rouvan kauniita kenkiä mukavampiin.
Kapusimme vielä yläkertaan etsimään jatsia, sitä samaa etsi Antti Kasviokin vaimoineen, mutta se oli jo loppunut. Antti arveli saaneensa kutsun kestävän kehityksen edustajana.
Jussi kiitti Pepe Willbergiä siitä, että oli saanut jo 60-luvulta kuunnella hänen omaperäisiä laulujaan ja niiden tulkintoja. Siis peräti kohta viisikymmentä vuotta.
Kun läksimme etsimään naulakkoa, jouduimme väärälle ovelle. Siellä kuitenkin törmäsimme Suomen Akatemian pääjohtajaan Markku Mattilaan, jolta kyselin hänen työtilanteestaan. Pesti on maaliskuussa lopussa, hän vastasi ja kysyi, löytyisikö hänelle työtä minun tiimistäni pilke silmäkulmassa. Toivotin lämpimästi tervetulleeksi, koska vaimo oli ihan huolissaan, että tämä jäisi kotiin.
Meille oli jatkot siinä, että jaksettiin vartin yli yhteentoista, oltiin siis jatkoajalla, edes päätä saatu kipeäksi simaisesta boolista.
On se vaan jännää, että kumpainenkin taksinkuljettaja kyseli meiltä, miten kertomiimme osoitteisiin oikein ajetaan.
Meillä oli yllättävän hauskaa ja sitä samaa kertoivat kaikki tapaamammekin ihmiset. Vaikka etukäteen jännitti ja jo ajatteli, että miksi ihmeessä tämä vaivannäkö, niin voi sanoa, että kyllä se kannatti. Monta uutta kokemusta, jopa se, että eka kertaa elämässä minulle tehtiin kampaus, meikki ja kynnet. (Toki tv-ohjelmiin on jotain värkätty, muttei tässä mielessä.)
Siispä vielä kerran kiitos kaikille, jotka jollakin tavalla edesauttoivat onnistuneen illan tekemisessä. Erityiskiitokset Pialle kampauksesta, Riikalle meikistä, Tuulle kynsistä, Jannelle puvusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti