- Onko tämän tylsempää: siirrellä tuotteita paikasta toiseen, valitti kaupan kassalla työskentelevä.
- Minusta on ihanaa miettiä jokaiselle päivälle uusi pelistrategia, kertoi toinen. Yritän keksiä aamulla jotain, millä saisin äreät mummot hymyilemään. On kiinnostavaa katsoa, mikä tepsii!
Kaksi näkökulmaa samaan työhön. Tutkimuksesta tiedämme, mihin huomio kiinnittyy, kasvaa. Myönteiset tunteet antavat voimia, kielteiset puolestaan johtavat helposti energian loppumiseen ja jopa sairastuttavat. Siksi ei ole yhdentekevää, kumpaa asennetta ruokimme.
Heli Laaksonen kirjoitti jossakin artikkelissaan, että hänellä on aina päällä joku seuraavasta kolmesta tilasta: raivo, riemu tai unisuus. Ja kaiken kukkuraksi tila paistaa naamasta. Tasaisuus puuttuu itseltänikin, ja viime aikojen tunnetilaa voisi kutsua äreydeksi, mutta unisuutta en tunnusta, sillä unta ei riitä aamulla vaikka kuinka olisi mahdollisuus koisia pitempään.
Olen ollut flunssassa toista viikkoa. Terveydenhoitajapäiviltä hoipuin suoraan petiin, peruin muutaman tilaisuuden ja aloin nukkua. Nukuin, yskin kuivasti ja kulauttelin vahvaa yskänlääkettä, että sain nukuttua. (Lääkäri kirjoitti puolen litran pullon, mutta apteekissa ehdotettiin varovaisesti, että kannattaisiko ottaa vain 200 milliä ja jättäisin reseptin sinne odottamaan jatkotarvetta. Lupasivat säilyttää sitä vuoden! Suostuin, koska en halunnut näyttää väärinkäyttäjältä, toki olen kyllä parempiakin aineita maistellut.). Aina vaan kuume jatkui, kunnes soitin jo lääkärille uudestaan. Hän sanoi, ettei antibiootti tuo ääntäsi takaisin, koska tauti taitaa olla influenssaa.
Olen onneksi toipunut, vain ääni on vielä hakusessa. Mutta minuakin ärsyttää ja on tehnyt sitä koko päivän. Juna jurraa liian hitaasti Ouluun. Milloinka nämä olisivat ajoissa? Edelliselläkin kerralla oli sama juttu. Ja pysähdys johtuu nyt kulunvalvontalaitteen häiriöstä, äsken vastaantulevasta junasta ja sitä ennen… ”Saa nyt nähdä, kuinka meidän käy. Toivossa on hyvä elää, sano satiainen”, kertoi konduktööri viimein. Mutta seuraava kuulutus: ” Valitettavasti vikaa ei ole saatu korjattua. Köryyttelemme Ouluun hiljempaa, toivottavasti ennen puolta yötä siellä oltaisiin.” Junan tuloaika piti olla 21.34.
Sanoinhan jo alussa, että näkökulma vaikuttaa. Miten oppisin kärsivällisemmäksi?
maanantai 21. helmikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Eiköhän VR opeta?
Siperiapas.
Lähetä kommentti