Työuupumus ei ole vain yksilön ongelma

Tampereella vellovaan työuupumuskeskusteluun lähetin Aamulehteen tämän kirjoituksen ja se julkaistiin 25.9.

Työturvallisuuslain mukaan työnantaja on velvollinen huolehtimaan työntekijöidensä turvallisuudesta ja terveydestä, myös psyykkisestä jaksamisesta. Esimies edustaa työnantajaansa tässä tehtävässä. On kuitenkin selvää, ettei esimies voi aina tietää työntekijöidensä ylikuormitusrajaa, koska se on yksilöllinen ja siihen vaikuttavat niin monet tekijät kuten yksityiselämäkin. Tästä syystä myös työntekijä itse on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan ja oman tilansa tunnistamisesta.

Burn out on aina myös työyhteisön ongelma, vaikka se monesti siirretään yksilön ongelmaksi, hänen heikkoudekseen. Menin taannoin yhteen nopeasti kasvaneeseen työpaikkaan pitämään työnilon luentoa. Kuulin ennen tilaisuutta, että heidän paras tuloksentekijänsä, 27-vuotias, oli jäänyt edellisenä päivänä työuupumuksen vuoksi sairauslomalle. Niinpä keskityimme työnilon sijasta pelkästään siihen, mitä pitäisi tehdä työlle, jotta hän pystyisi palaamaan sitä tekemään kahden kuukauden kuluttua. Koko työyhteisö häälyi ylikuormitusrajan mailla tekemällä välillä 24-tuntisia työpäiviä, ja tämä näkyi myös virheinä ja aikaansaamattomuutena.

Psyykkinen stressi saa meidät positiivisimmillaan ponnistelemaan ja saamaan työssämme aikaiseksi. Pahimmillaan se kuitenkin sairastuttaa kehon, mutta tekee myös mielelle hallaa kyynistämällä, masentamalla ja alentamalla itsetuntoa. Jokaisessa työssä on ongelmia, mutta jos negatiiviset piirteet ovat vähäisemmät kuin positiiviset, sitä jaksaa tehdä. Siksipä olisikin hyvä vahvistaa työn voimaannuttavia piirteitä porukalla, jolloin voimavaroja syövät tekijät kuten aikapaineet, päätöksenteon vastuullisuus ja fyysinenkin kuormittavuus pysyisivät aisoissa.

Työn voimavaratekijöitä ovat hyvä johtamistapa, oikeudenmukainen kohtelu, oppimisen mahdollisuus, sananvalta omaan työhön ja työyhteisön tuki. Ihmisen omia voimavaroja ovat puolestaan itseluottamus, toiveikkuus, myönteisyys ja sitkeys. Hokkuspokkus -konsteja työhyvinvointiin ei ole, sillä se syntyy yhteistyössä niin työnantajan kuin työntekijänkin kanssa. Työhyvinvoinnin kehittäminen ei aina vaadi edes rahaa, vaan useimmiten vain puhumisen opettelemisen taitoja.

”Kissat” olisi osattava nostaa pöydälle, toiveita ja ehdotuksia niiden ratkaisemiseksi etsien, ei vain vialla olevia asioita miettien. Kysyttäköön siis työpaikalla, mikä lisäisi työhyvinvointia ja tehtäköön suunnitelma tavoitteisiin pääsemiseksi, koska hyvinvoivat työntekijät tekevät tuloksellista työtä.