Rujo potkupallopoika

Muutos on mahdollisuus ja saat sen, mistä luovut. Nämähän ovat fraaseja, joita toistelemme itsellemme. Päädyimme myymään omakotitalomme ja muuttamaan Kangasalan keskustaan paritaloon. Se on ottanut koville jo etukäteen, mutta kun päätös tehtiin, olen hakenut siitä mahdollisuuksia. Mieheni on hoitanut omakotitaloa nyt 20 vuotta ja minun kontollani on ollut lähinnä puutarhanhoito. Siksipä on reilua, että nyt hän voi hiukan huokaista jatkuvien remonttien, maalämmön tsekkailujen ja Ruutanan hiljaisuudesta pääsemisen vuoksi.

Olen lomalla ja kävin käsiksi varastoon, vuosien ja vuosien muistokertymään. Löysin kustantajan palauttaman runokokoelman vuodelta 1972 saatesanoilla, että kyllä tästä vielä voisi jotain tulla, toki osa runoista vaikutti vanhahtavilta. Erityisen sykäyttävä löytö oli kädetön muovinen jalkapallopoika, joka roikkui isäni mossessa etupeilistä. Koska kädet olivat hukkunet, myös pallo oli kadoksissa. Se lienee ainoa käsinkosketeltava muisto isästäni. Ja johan kyyneleet virtasivat silmistäni. Äidistä sen sijaan oli tallella sifonkinen kukkamekko, hänen Las Palmasin ensimmäiseltä ja viimeiseltä ulkomaanmatkalta ostamansa nukke ja hänelle lähetettyjä joulukortteja.

Punainen muovisolki toi mielen syövereistä ensimmäisen mustasta sametista tehdyn lantiohameen, joka minulla oli 14-vuotiaana ollessani Turussa lapsenlikkana. Siis pienistä sirusista tallentuvat muistot, mutta niin harvoin joudamme olemaan niiden äärellä. Olen ollut jo kaksi päivää menneisyyden tilassa.

Ihanaa oli myös löytää proseminaariesitelmä Baari tiedonvälitysympäristönä, jossa olin tarkkaillut kylän juoppojen puheita äitini kuppilassa erilaisista näkökulmista 1970-luvun alussa. Olin varsin tunnollisesti merkannut myös ruutuvihkoon kaikki heidän soittamansa levytkin. Suosion huipulla oli Pettäjän tie eikä sieltä mitään iloista kipaletta löytynyt.

Työuupumus ei ole vain yksilön ongelma

Tampereella vellovaan työuupumuskeskusteluun lähetin Aamulehteen tämän kirjoituksen ja se julkaistiin 25.9.

Työturvallisuuslain mukaan työnantaja on velvollinen huolehtimaan työntekijöidensä turvallisuudesta ja terveydestä, myös psyykkisestä jaksamisesta. Esimies edustaa työnantajaansa tässä tehtävässä. On kuitenkin selvää, ettei esimies voi aina tietää työntekijöidensä ylikuormitusrajaa, koska se on yksilöllinen ja siihen vaikuttavat niin monet tekijät kuten yksityiselämäkin. Tästä syystä myös työntekijä itse on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan ja oman tilansa tunnistamisesta.

Burn out on aina myös työyhteisön ongelma, vaikka se monesti siirretään yksilön ongelmaksi, hänen heikkoudekseen. Menin taannoin yhteen nopeasti kasvaneeseen työpaikkaan pitämään työnilon luentoa. Kuulin ennen tilaisuutta, että heidän paras tuloksentekijänsä, 27-vuotias, oli jäänyt edellisenä päivänä työuupumuksen vuoksi sairauslomalle. Niinpä keskityimme työnilon sijasta pelkästään siihen, mitä pitäisi tehdä työlle, jotta hän pystyisi palaamaan sitä tekemään kahden kuukauden kuluttua. Koko työyhteisö häälyi ylikuormitusrajan mailla tekemällä välillä 24-tuntisia työpäiviä, ja tämä näkyi myös virheinä ja aikaansaamattomuutena.

Psyykkinen stressi saa meidät positiivisimmillaan ponnistelemaan ja saamaan työssämme aikaiseksi. Pahimmillaan se kuitenkin sairastuttaa kehon, mutta tekee myös mielelle hallaa kyynistämällä, masentamalla ja alentamalla itsetuntoa. Jokaisessa työssä on ongelmia, mutta jos negatiiviset piirteet ovat vähäisemmät kuin positiiviset, sitä jaksaa tehdä. Siksipä olisikin hyvä vahvistaa työn voimaannuttavia piirteitä porukalla, jolloin voimavaroja syövät tekijät kuten aikapaineet, päätöksenteon vastuullisuus ja fyysinenkin kuormittavuus pysyisivät aisoissa.

Työn voimavaratekijöitä ovat hyvä johtamistapa, oikeudenmukainen kohtelu, oppimisen mahdollisuus, sananvalta omaan työhön ja työyhteisön tuki. Ihmisen omia voimavaroja ovat puolestaan itseluottamus, toiveikkuus, myönteisyys ja sitkeys. Hokkuspokkus -konsteja työhyvinvointiin ei ole, sillä se syntyy yhteistyössä niin työnantajan kuin työntekijänkin kanssa. Työhyvinvoinnin kehittäminen ei aina vaadi edes rahaa, vaan useimmiten vain puhumisen opettelemisen taitoja.

”Kissat” olisi osattava nostaa pöydälle, toiveita ja ehdotuksia niiden ratkaisemiseksi etsien, ei vain vialla olevia asioita miettien. Kysyttäköön siis työpaikalla, mikä lisäisi työhyvinvointia ja tehtäköön suunnitelma tavoitteisiin pääsemiseksi, koska hyvinvoivat työntekijät tekevät tuloksellista työtä.

Kuoppa in memoriam

Onko aikoihin eletty: Laureenille kääntyvän tien alussa ollut kuoppa on poissa. Se on asfaltoitu, siis ihan oikeasti korjattu sitten kahdenkymmenen vuoden peittämisen erilaisilla öljysoramössöillä.