perjantai 20. elokuuta 2010

Tunsin itseni blondiksi

Yritin työpaikallani päästä päivän päätteeksi kellarissa sijaitsevaan pukukoppiini, jossa olivat kaikki vaatteeni ja pyöränavaimet sun muut. Ovi ei auennut, vaikka kuinka sitä roplasin. Onkohan tämä väärä avain, en ollut sitä ennen käyttänyt, koska ovi oli aina ollut auki? Kokeilin miestenpuolelle, sinne kyllä olisin päässyt.

Lähdin etsimään vahtimestaria, mutta kello oli jo yli neljä. Soitin ikkunassa olevaan numeroon, mutta se meni vaihteeseen. Ystävällinen naisihminen sanoi, että olipa hyvä, että sait vielä kiinni, koska minuutin kuluttua vaihde sulkeutuisi. Hän alkoi sinnikkäästi soitella eri numeroihin. Kymmenisen minuutin kuluttua löytyi ylivahtimestari, joka saapui paikalle toisesta rakennuksesta. Hän pani avaimen oveen ja se aukesi. Ovi oli vain jäykkä. Tunsin kyllä itseni blondiksi, punapäästä huolimatta.

Mutta jotta olo helpottuisi, kerron toisenkin blonditarinan, jonka kuulin hiljan sisareltani. Hänen työkaverinsa oli kysynyt, että olisiko sinulla lainata moottoriöljyä. Hän ei uskaltaisi lähteä enää autollaan mihinkään työpaikan pihasta, koska hälytysvalot jo vilkkuivat. Sisareni oli luvannut käyttää tämän autollaan lähellä olevassa autotarvikeliikkeessä. Hän oli kuitenkin kehottanut työkaveriaan ottamaan mukaansa moottoriöljykanisterin, jotta he osaisivat ostaa oikeata ainetta.

He painelivat valkoisissa hoitajanasuissaan liikkeeseen, toki olivat ottaneet nimikylttinsä rinnasta, ja kyselivät moottoriöljyä. Miesmyyjä antoi öljyn.

-Mutta mihin se laitetaan, kysyivät naiset. Voisitko tulla valuttamaan sen oikeaan paikkaan?
-Hei, eihän meillä ole sitä autoakaan mukana, oli sisareni muistanut yhtäkkiä, mihin sen kaataa…

Mies oli katsonut heitä hitaasti ja alkanut selostaa, että öljyä on aika vaikea laittaa väärään paikkaan. Kun avaa auton etupellin, sen alta löytyy musta möykky, joka on moottori. Ja koska on kysymys moottoriöljystä, möykyn lähellä on kuva öljykannusta ja reikä, johon sen voi kaataa…

Ei kommentteja: