Palautetta ja painajaisia

Perjantain koulutustilaisuudessa eräs lääkäri kertoi tarinan. Hän oli tekemässä miltei 80-vuotiaalle erittäin huonokuntoiselle potilaalle vaikeata tutkimusta. Koko sen ajan hän höpötti jotakin viedäkseen potilaan ajatukset muualle. Potilas ei oikein kyennyt puhumaan, mutta yritti kuitenkin kuiskailla jotakin. Lääkäri pani lopulta korvansa potilaan huulien eteen kuullakseen, mitä tämä yritti sanoa.

- Teillä on oikein kauniisti leikatut hiukset, tämä sai kuiskattua.

Heräsin viime yönä koirasusipainajaiseen yrittäessäni huutaa. Olin jossain pihalla ja iso lauma susia hyökkäsi ketun perässä pihaan. Olin onneksi autossa, mutta jostain syystä läksin kuitenkin yksin lumista polkua myöten kotiin. Muistin yhtäkkiä, että sudethan voivat hyökätä kimppuuni ja yritin palata samaa polkua, mutta sieltä tulikin kaksi isoa susikoiraa suu hampaita ammollaan. Ei muuta kuin huutamaan eikä ääntä tahtonut tulla...

Takapuolessani on vieläkin susikoiran hampaiden jäljet muistona viime pyhästä. Fyysiset arvet kyllä paranevat, mutta mieli muistaa pelon.

Lahja?

-Minulla on tarjota teille lahja, kerrottiin puhelimessa.
-Kiitos ei...
-Mutta tämähän on ainutlaatuista, tarjoamme teille lahjan. Voitte valita haluamistanne lehdistä.
-Mitä lehtiä ne sitten ovat?

Ja hän luetteli erilaisia lehtiä. Valitsin Hyvän terveyden, jota soittaja kilvan kehumaan.

- Lisäksi haluamme antaa teille ruokakirjan, jonka oikea hinta on 39 euroa. Lehden tilaus kestää kuusi kuukautta, mutta vastineeksi lahjastamme veloitamme teiltä siitä kolmen kuukauden hinnan...
- Häh, en minä mitään teiltä tilaa.
- Älkää nyt keskeyttäkö minua ja piippiippiip.

Puhelu yllättäen katkesi.

Koiramainen juttu

Valmistautuessani vastaväittäjäksi törmäsin sanaan transmoderni, minkä merkitystä hain netistä. Löysin hakusanalla koiramaisen tutkielman, kuinka koirarotujen valinnat ovat heijastaneet aikansa arvoja, kulutustottumuksia ja talouskehitystä.

Kun elettiin modernia aikaa - 60-70-lukua- uskottiin vahvasti tulevaisuuteen. Koirien rekisteröinnit lisääntyivät samassa suhteessa kuin kestokulutushyödykkeetkin kuten televisiot, imurit ja jääkaapit. Seurakoirat valtasivat Suomen, aiemminhan miesten metsästyskoirat olivat yleisiä, mutta nyt naisetkin saattoivat omistaa koiran.

Postmodernille ajalle 80-luvulle tultaessa koirarodut monipuolistuivat, erityisesti noutajat tulivat suosioon. Koirista tuli osa elämäntyyliä ja jopa harrastusta. Niillä haluttiin viestiä myös liikunnallisuutta. 90-luvun lama-aikana haettiin turvaa isoista koirista kuten dobermannista ja rottweilerista.

Nyt eletään transmodernia aikaa, mihin kuuluu vastuullisuus, luonnollisuus ja yhteisöllisyys. Koira saatetaan ottaa kulkukoiratarhasta ja myös maamme rajojen ulkopuolelta. Koirat ovat myös kutistuneet kääpiömallisiksi. On käytännöllistä omistaa pieni koira, joka mahtuu asuntoon ja jota ei tarvitse ulkoiluttaa pitkin lenkein. Lisäksi se ei kuluta luontoa niin paljon kuin iso. Koiran pitäisi olla samanaikaisesti seuralainen ja harrastuksen kohde, jonka kanssa kilpaillaan vaikkapa ketteryydessä tai tottelevaisuudessa. Omistaja pystyy myös rakentamaan omaa minuuttaan ostamalla lemmikilleen merkkiliivin tai niittipannan.

Transmodernia asennetta voidaan kuvailla seikkailuksi, tutkielmassa sanottiin. Koirat ovat minulle seikkailu, olinpa missä tahansa ja minä aikana tahansa, vaikka en ikinä ole omistanutkaan koiraa. 60-luvulla olin lapsenlikkana Turussa, kun naapurin koira puraisi minua kädestä. Sen jälkeen olen ollut koirien suosikkina.

Ollessamme aamukävelyllä Kreetalla jostain pihasta ampaisi pikkuinen piski jalkaani eikä irronnut sitten millään, vaikka kuinka ravistelin. Siitäkin aiheutui varsin erikoinen soppa. Tapauksen nähneet paikalliset ajoivat minut kiireesti lääkäriin, joka kertoi vesikauhumahdollisuudesta. Hän oli niin häpeissään, ettei ottanut edes maksua palveluistaan. Onneksi koira oli sairas muuten vain, selvisi jälkikäteen, vaikka jo sieluni silmillä näin valkoisen vaahdon valuvan suupielistäni.

Ja tänään se tapahtui taas. Olimme pyörälenkillä nousemassa Kuohunharjulle, kun polulla tuli vastaan isoa vaaleaa koiraa taluttava mies. Hyppäsin pyöränselästä ja talutin pyörääni. Mies ei saanut pidäteltyä koiraansa hihnassa, vaan se nappasi takapuoleeni kiinni. Onneksi sain vain hampaanjäljet, mutta kankkua pakottaa.

Toivonpa hartaasti, että pian koittaisi oikeasti virtuaalimoderni aika, jolloin koiraharrastus olisi netissä. Lemmikkejä olisi silloin helppo ulkoiluttaa Googlen karttakatuja ja ruokkia mainosten keinomuonalla. Eivätkä ne purisi, korkeintaan tökkäisivät.

Patteri lopussa

Kaikki alkoi kuvaruudulle putkahtaneesta varoituksesta, patterisi alkaa tulla käyttöikänsä päähän. Ihmettelin moista tekstiä enkä tehnyt mitään, kunnes siinä luki patterisi on lopussa ja ruutu pimeni. Sentään verkkovirran kanssa kone toimi, mutta ymmärsin jo tilata uuden patterin – sitä ei vain ole kuulunut. Kunnes eilen käyttöjärjestelmä ei enää avautunut, vaan vain yritti ja yritti rullaamalla mustavalkoista tekstiä edes takaisin kuin Päiväni murmelina -elokuvassa.

Oliko tässä hienovarainan vihje minulle? Olen nimittäin pulassa: koneessa on koko henkinen omaisuuteni eikä siitä ole varmuuskopiota – kuin ei minustakaan.