Johtajat, miettikää viestinne sävyä - lannistatteko vai innostatte?

Tämän viikon puheenaiheena on ollut EVA:n raportti yritysten tuottavuuden romahtamisesta. Uutisotsikoissa on revitetty, että Suomessa on 150 000 turhaa työntekijää.

Jorma Ollila toki kommentoi tuoretta selvitystä muultakin kannalta todeten mm., että hänen mielestä tarvitaan rakenteellisten uudistusten lisäksi toimia, jotka lisäävät yritysten investointeja aineelliseen ja aineettoman pääomaan. Vain siten Suomeen luodaan uusia tuottavia työpaikkoja ja vaurautta. (HS Vieraskynä 16.11.2011)

Aineettomat tuotannontekijät muodostavat isomman osan organisaation tulevaisuuden arvosta kuin aineelliset tekijät – jopa 50-90 %. Aineeton pääoma muodostuu yhteisöllisyydestä, johtamisen laadusta, organisaation toimivuudesta ja uudistumiskyvystä sekä työntekijöiden henkisestä kunnosta. Siksi ei ole yhdentekevää, miten työpaikoilla voidaan.

Peräpeiliin ei kannattaisi katsoa eikä syyllistää työntekijöitä huonosta työstä, vaan työelämän kehittämisessä pitäisikin nyt keskittyä siihen, mikä lisäisi tekemisen meininkiä, työn imua ja innostusta. ERITYISESTI JOHTAJILLA OLISI TÄSSÄ TÄRKEÄ ROOLI TOIVEIKKUUDEN JA MYÖNTEISYYDEN LIETSOMISESSA, KOSKA SE MIHIN HUOMIO KIINNITTYY, KASVAA. Tämä ei tarkoita silmien sulkemista ongelmilta, mutta niistä puhumisessa tarvitaan erilaista sävyä.

Ohjeita lastentarhasta

Eräs poliisipäällikkö antoi minulle nämä ohjeet, joista hän oli tehnyt omalle työpaikalleen pelisäännöt. Sääntöjen alkuperänä oli Pirkanmaan ammattikorkeakoulun lastentarhan ohjeet. Voisimmeko soveltaa näitä omilla työpaikoillamme?

Osaa sanoa huomenta, kiitos ja näkemiin
Jaa kaikki
Pelaa reilua peliä
Pane tavarat takaisin sinne mistä ne otit
Siivoa omat sotkusi
Pyydä anteeksi, kun loukkaat jotakuta
Jokaisella on oma nimi
Pese kätesi, ennen kuin alat syödä
Vedä vessa
Pulla ja maito tekee välillä hyvää
Elä tasapainoista elämää
Opi jotain, piirrä, maalaa, laula, tanssi, leiki, tee työtä vähän joka päivä.
Kun lähdet ulos maailmaan, varo liikennettä, pidä toista kädestä ja pysyttele yhdessä muiden kanssa.
Tajua ihme

Epilogi

Läksimme taas tänään pyöräilemään tihkun sekaan. Mieheni havaitsi, että pyöränkumini olivat ihan tyhjät. Siitä se edellisen kerran ajamisen raskaus johtui ja minä kun luulin kuntoni heikentyneen. Suorastaan lensin eteenpäin. Se oli oikea ihmeparantuminen, mutta ilman Jokua Muuta en olisi tajunnut, mistä kenkä puristi.

Mitä siitä seuraisi jos Joku Muu olisi kuollut?

Järjestetään työpaikalla hautajaiset ja pannaan Joku Muu maan poveen, kerroin aieammassa blogissani erään työntekijän keksineen. Idean voisi laittaa vapaasti kiertoon, koska sen jälkeen alkaisi tapahtua ihmeitä kunkin työpaikalla. Kopiohuoneen nitojassa olisi niittejä, kopiokoneen tukokset olisi avattu, sen sisällä olisi paperia riittävästi ja viimeisen värikasetin tilalle olisi hankittu uusi.

Kun Joku Muu on poistunut joukostamme, laitan itse astiat tiskikoneeseen työpaikkani keittiössä, pyyhin ylimääräiset roiskeet pöydältä ja laitan uutta kahvia tippumaan loppuneen tilalle. Tekisin sen, mitä omassa työpaikassani on tärkeätä työn sujumiseksi tai toisen vuoron työn aloittamisen helpottamiseksi.

Mietin myös aamulla astuessani ovesta työpaikalleni, minkälaista mieltä tuon mukanani: ärripurrin vai hyvän mielen. Tervehdin iloisesti työkavereitani enkä odota, suvaitsisiko joku moikata minua, ja jos huomenia ei kuulukaan, hautoa, miksi se ei taaskaan minua tervehtinyt. Käyn myös kysymässä esimieheltäni palautetta, jos se on häneltä unohtunut.

Jos jokin asia jää minua vaivaamaan, puhun siitä asianosaiselle enkä sulkeudu parhaimman ystäväni huoneeseen purkamaan sydäntäni toisen käyttäytymisestä tai haudo sitä sisälläni aamuyön pitkinä tunteina herkistellen, kuinka ihanaa olisi sanoa suorat sanat, tai jopa itsensä irti.

En odota, että hyvä haltiatar laskeutuu konsultin muodossa taikasauvansa kanssa työpaikallemme ja ratkaisee ikuisuuskiistat, vaan kysyn, mitä voisimme tehdä näille asioille. Ja jos huomaan, että työkaverillani on ihan liikaa tehtävää, kysyn, voisinko auttaa.

Kävimme juuri pyörälenkillä. Mies mennä viiletti tuulispäänä edellä, kun taas minusta oli niin raskasta polkea ja jäinkin koko ajan jälkeen. Päättelin ykskantaan, että varmasti jarrunpalat hankasivat takapyörää ja siksi meno oli nihkeää. Seis, katso peiliin! Minulla ei vain yksinkertaisesti ole jalkavoimia, eikä kukaan muu voi niitä antaa kuten ei kuntoakaan. Minun on lähdettävä itse kuntosalille, saa sellutkin samalla kyytiä.

Ja anteeksipyytävästi ajattelen sitäkin aamua, kun tulin aamukuuden jälkeen Ukkijärvestä uimasta enkä päässyt sisälle, vaikka soitin eri tavoin ovikelloa, kolkuttelin, heitin kiviä seinään ja jopa raahasin peräkärryn palotikkaiden alle, jotta olisin päässyt koputtamaan yläkerran ikkunaan. Eihän se miehen huonon kuulon vika ollut, että hytisin vähissä vetimissä, vaan minä itse olin loksauttanut lähtiessäni ulko-oven lukkoon eikä Joku Muu.

Kotona en kuitenkaan halua järjestää hautajaisia, sillä minusta on niin mukavaa, kun Joku Muu siivoaa.

Onnen murusia

Mitä hyvää teille on viime aikoina tapahtunut? Minkälaisia tähtihetkiä muistat työstä tai kotoasi? kyselin eilen luennollani Karkkilassa.

Eräs etupenkin rouva pyysi puheenvuoron:

- Olin kerran harjaantumiskoulussa työssä ja siellä kaikki maanantait aloitettiin tällä kysymyksellä. Muistan, kuinka eräs poika vastasi: sain eilen makkaranpalan ja kävin saunassa.

Ehkä olemme sokeita näkemään ympärillämme tapahtuvia pieniä iloisia asioita.