Hyvät siskot ja veljet!
Jouluna on lupa rauhoittua. Jouluna on lupa syödä. Jouluna on lupa nauttia hyvien ystävien seurasta. Ja myös katsella ihanaa satua sulavasta lumiukosta ja kuunnella hyvää musiikkia. Jouluna on lupa irtautua arjesta, pukea ylle juhlavaatteet ja juhlamieli: olen olemassa, nautin elämästä tässä ja nyt, siispä kiitos!
Annetaan siis hihnan hiukan luistaa, me tunnolliset, muutosten tainnuttamat, psyykkisesti räytyneet, aamuyöstä heräävät, kaikkensa antaneet ja joskus jopa tyhjiin puristetut. Me, jotka hajamielisyyksissämme olemme tulleet työpaikoillemme miehen alushousuissa (huomasin vasta työpaikan vessassa, että alaosa oli jotenkin löysä), puserot nurinniskoin, jättäneet kännyköitämme mitä kummallisimpiin paikkoihin, osallistuneet vääriin kokouksiin ja ajaneet rutiinilla työpaikallemme, vaikka osoite olisi pitänyt olla jossain Helsingissä.
Aloittakaamme uusi vuosi onnistumisspiraalilla! Ihanaa, kun on työtä, mitä tehdä. Työkavereita, joilta saa tarvittaessa apua. Esimiehiä, jotka jaksavat kannustaa, tukea ja uskoa meidän aikaansaannoksiimme. Oppilaita, jotka suorastaan imevät meiltä kaiken tiedon ja palavat halusta päästä soveltamaan sitä käytäntöön. Muutoksia, joilla saa bodata aivojaan ja korjata vanhentuneita käytäntöjä, ehkäpä saada lisää myös virkeitä elinvuosia dementoitumisen sijaan. Mahdollisuuksia saada oppia tuntemaan uusia mielenkiintoisia ihmisiä.
Tuokoon uusi vuosi tullessaan myös stressiä, sillä ilman sitä elämästä tulee ikävää. Tuokoon se myös ristiriitoja, joiden ratkaisemisen jälkeen energia virtaa ja olo tuntuu helpottuneelta. Tuokoon se mukanaan myös mahdollisuuden rauhoittumisen hetkiin, jolloin voimme nauttia työmme tuloksista ja kerätä voimia uusiin ponnistuksiin.
Tuokoon uusi vuosi myös innostusta ja iloa, vastavuoroisuutta ja toisten auttamista kiireen hetkinä.
Toivotan teille kaikille valoa, iloa, toiveikkuutta ja rauhaa!
maanantai 21. joulukuuta 2009
perjantai 4. joulukuuta 2009
Työssä vaikuttaminenko vaaraksi mielenterveydelle?
Työterveyslaitos on tutkimuksessaan todennut, että hyvät vaikutusmahdollisuudet työssä eivät edistäkään mielenterveyttä vaan voivat olla riski sille.
15 vuoden seurantatutkimuksessa havaittiin, että hyvät vaikutusmahdollisuudet työssä lisäävät mielenterveyshäiriöistä johtuva hoitojaksoja.Liki 14 000 ihmisen tutkimuksessa selvisi, että työntekijän valta päättää asioista lisäsi mielenterveysongelmia, kun taas työn monipuolisuus vähensi niitä. Monipuolisuus ei kuitenkaan suojaa päätäntävallan turmiollisuudelta, vaan riski mielenterveyden häiriöihin kaksinkertaistui, jos työ oli lisäksi monipuolista.
Omassa tutkimuksessani elintarviketeollisuudessa (1999)havaitsin, että vähäiset vaikutusmahdollisuudet tekevät työstä yksitoikkoisen ja aiheuttavat sairastamista. Toptiimiprojektin ansiosta työhyvinvointi kasvoi ja sairastaminen väheni, koska tiimimäinen toimintatapa toi työhön yhdessä tekemisen meiningin. Siihen tarvittiin kuitenkin rutkasti kehittämistyötä ja valmennusta. Tässä työntekijöiden kommentteja:
”Mä koen tän omatoimisuuden ihan ykköseksi. Sitä kautta nousee henki koko porukalla. Heti puututaan, jos joku ulkopuolinen ahistava tekijä ilmaantuu, niin kaikki on toisten takana.”(työntekijä)
”...ettei ajatella vaan, että mää nyt teen tän ja tää ei mulle kuulu. Jeesataan ja sillain. Ja se asenne yleensä, että enempi ollaan kavereita.”(työntekijä)
”Omatoimisuus meidän vuorossa on lisääntyny... haetaan itte työtä eikä jäädä paikalle seisomaan.”(työntekijä)
” Et se pomo enempi kai juttelee ja kyselee ja ottaa paremmin huomioon. Nekin on tajunnu, että noikin on ihmisiä ja heiltäkin voi kysyä jotakin. Et sekin suhde on lähentynyt, on helppo sanoa pomolle, että hommaatko uudet puukot taikka tuolin tai mitä nyt tarvitsee, desinfiointialtaan ja tämmöistä, niin aika äkkiä se ne toimittaa...” (työntekijä)
”Ihmiset on kasvanu...”(työntekijä)
”Alussa mä olin hieman niin kun vastaan koko hommaa. Mää oon niin pikkasen sellanen, sitä on tietyn ikänen ihminen. Sitä niin kun pelkää itte epäonnistuvansa ja pelkäs, ettei osaakaan eikä hallittekaan. Mut kun huomaa, että ollaan kaikki samalla viivalla, niin sit se rupes pikku hiljaa helpottaan ja kiinnostus kasvaan. Siellä on ihan tommosta hauskaakin, et se on ihan tommosta ryhmäss tekemistä ja hakemista. Ja sitten kun huomaa sen, että mitä toi haluaa ja mitä toi haluaa, että ne haluaa periaatteessa ihan samaa mitä määkin. Mut vaan ei oo uskallettu puhua. .. Kun on semmonen pelko kumminkin ihmisillä, että mitä toi toinen ajattelee, että yritäks sää nyt jotain esittää.” (työntekijä)
Vaikutusmahdollisuudet liittyvät työn hallintaan, jota on jo pitkään tutkittu yhtenä tärkeänä osana työssäjaksamista. Niinpä haluaisin todella enemmän päästä perille tutkimuksesta, joka väittää vaikuttamisen olevan turmiollista mielenterveydelle. Ehkä näin on silloin, jos ei saa tukea esimieheltä ja työporukalta? Ehkä näin on silloin, kun on oltu pitkään passiivisia eikä osata ottaa vastuuta. Matka passiivisuudesta aktiivisuuteen on pitkä, kivuliaskin.
"Ja onhan tässä ilman muuta sekin, et kun me ollaan oltu ympäristössä, jossa ei oo kerrottu, vaan salattu kaikki, tai siis silleen, että tietoo ei oo annettu. Nyt kun tietoo annetaan, niin tulee se ilmiö, että tieto on keksitty piru, se vallassa voimassa viruu. Et kun tiedetään asioista, esimerkiksi liiketoimintaa ymmärretään. Jos sitten nähään kentällä, että ei tää toimi, niin totta kai siitä syntyy jälleen pelkoo. ”(luottamusmies)
15 vuoden seurantatutkimuksessa havaittiin, että hyvät vaikutusmahdollisuudet työssä lisäävät mielenterveyshäiriöistä johtuva hoitojaksoja.Liki 14 000 ihmisen tutkimuksessa selvisi, että työntekijän valta päättää asioista lisäsi mielenterveysongelmia, kun taas työn monipuolisuus vähensi niitä. Monipuolisuus ei kuitenkaan suojaa päätäntävallan turmiollisuudelta, vaan riski mielenterveyden häiriöihin kaksinkertaistui, jos työ oli lisäksi monipuolista.
Omassa tutkimuksessani elintarviketeollisuudessa (1999)havaitsin, että vähäiset vaikutusmahdollisuudet tekevät työstä yksitoikkoisen ja aiheuttavat sairastamista. Toptiimiprojektin ansiosta työhyvinvointi kasvoi ja sairastaminen väheni, koska tiimimäinen toimintatapa toi työhön yhdessä tekemisen meiningin. Siihen tarvittiin kuitenkin rutkasti kehittämistyötä ja valmennusta. Tässä työntekijöiden kommentteja:
”Mä koen tän omatoimisuuden ihan ykköseksi. Sitä kautta nousee henki koko porukalla. Heti puututaan, jos joku ulkopuolinen ahistava tekijä ilmaantuu, niin kaikki on toisten takana.”(työntekijä)
”...ettei ajatella vaan, että mää nyt teen tän ja tää ei mulle kuulu. Jeesataan ja sillain. Ja se asenne yleensä, että enempi ollaan kavereita.”(työntekijä)
”Omatoimisuus meidän vuorossa on lisääntyny... haetaan itte työtä eikä jäädä paikalle seisomaan.”(työntekijä)
” Et se pomo enempi kai juttelee ja kyselee ja ottaa paremmin huomioon. Nekin on tajunnu, että noikin on ihmisiä ja heiltäkin voi kysyä jotakin. Et sekin suhde on lähentynyt, on helppo sanoa pomolle, että hommaatko uudet puukot taikka tuolin tai mitä nyt tarvitsee, desinfiointialtaan ja tämmöistä, niin aika äkkiä se ne toimittaa...” (työntekijä)
”Ihmiset on kasvanu...”(työntekijä)
”Alussa mä olin hieman niin kun vastaan koko hommaa. Mää oon niin pikkasen sellanen, sitä on tietyn ikänen ihminen. Sitä niin kun pelkää itte epäonnistuvansa ja pelkäs, ettei osaakaan eikä hallittekaan. Mut kun huomaa, että ollaan kaikki samalla viivalla, niin sit se rupes pikku hiljaa helpottaan ja kiinnostus kasvaan. Siellä on ihan tommosta hauskaakin, et se on ihan tommosta ryhmäss tekemistä ja hakemista. Ja sitten kun huomaa sen, että mitä toi haluaa ja mitä toi haluaa, että ne haluaa periaatteessa ihan samaa mitä määkin. Mut vaan ei oo uskallettu puhua. .. Kun on semmonen pelko kumminkin ihmisillä, että mitä toi toinen ajattelee, että yritäks sää nyt jotain esittää.” (työntekijä)
Vaikutusmahdollisuudet liittyvät työn hallintaan, jota on jo pitkään tutkittu yhtenä tärkeänä osana työssäjaksamista. Niinpä haluaisin todella enemmän päästä perille tutkimuksesta, joka väittää vaikuttamisen olevan turmiollista mielenterveydelle. Ehkä näin on silloin, jos ei saa tukea esimieheltä ja työporukalta? Ehkä näin on silloin, kun on oltu pitkään passiivisia eikä osata ottaa vastuuta. Matka passiivisuudesta aktiivisuuteen on pitkä, kivuliaskin.
"Ja onhan tässä ilman muuta sekin, et kun me ollaan oltu ympäristössä, jossa ei oo kerrottu, vaan salattu kaikki, tai siis silleen, että tietoo ei oo annettu. Nyt kun tietoo annetaan, niin tulee se ilmiö, että tieto on keksitty piru, se vallassa voimassa viruu. Et kun tiedetään asioista, esimerkiksi liiketoimintaa ymmärretään. Jos sitten nähään kentällä, että ei tää toimi, niin totta kai siitä syntyy jälleen pelkoo. ”(luottamusmies)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
