Aamutuimaan pysähdyin työmatkallani ostamaan työkavereille pullaa. Hyvät tuoksut imaisivat aistini jo ovella. Iloinen rupattelu täytti pienen kahvion jo seitsemän jälkeen.
- Saisinko kymmenen korvapuustia?
- Ei niitä niin vain pyöritellä, sanoi miesmyyjä miltei vihamielisesti kuin ei olisi halunnut luopua puusteistaan. Ajattelin helpottaa tilannetta, jottei hänen tarvitsisi antaa niitä kaikkia minulle.
- Voi siihen muitakin pullia laittaa, jos puusteja ei ole riittävästi...
Ja hän pisti puustit pussiin + yhden tavallisen pullan. Ehkäpä tämä vanhempi mieshenkilö rakastaa leipomuksiaan pullia pyörittelevän vaimonsa kanssa. Sitä paitsi ne ovat poskettoman halpoja, vain euron kappale, ja isoja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Muistuu mieleen yksi, veneilyyn liittyviä tarvikkeita myyvä liike Tampereen ytimessä. Asiakkaana olo oli sellainen, että oli melkein pyydettävä anteeksi, että tuli ostamaan liikkeen tuotteita. Niin rakkaita ne myyjille olivat.
Lähetä kommentti