Enkelinsiipi

Pidin Vaasassa työhyvinvointiluennon sairaanhoitopiirin väelle. Kerroin esimerkin siitä, kuinka positiivisen palautteen antaminen tuo itsellekin hyvän mielen. Tapaamani tuntemattoman naisen ihanan värisen tilkkutakin spontaani kehuminen keskusteluhetkineen toi hänelle iloa ja rohkeutta seuraavan aamun vatsan tutkimuksiin. (katsoa aiempaa blogia lokakuulta Tilkkutakkituttavuus.)

Tilaisuuden päätyttyä ympärilleni kertyi porukkaa. Näin, kuinka taustalla seisoi tummiin vaatteisiin pukeutunut nainen ja katseli arasti kuin haluten tulla luokseni. Kun kaikki olivat kaikonneet, hän lähestyikin ja sanoi:

-Kiitos siitä, että toimit enkelinä ruututakkinaiselle.

Se oli siinä ja hän käveli jo ovella.

Tulin Tampereelle ja ajattelin poiketa kukkakauppaan, koska meillä oli 36-vuotiskihlapäivä. Halusin ostaa punaisen atsalean. Aikani ajeltuani löysin kukkakaupan. Atsalea odotti ostajaa. Samalla huomasin pöydällä ihmeellisen kauniisti kukkivan runkomaisen kasvin. Siinä roikkui vaaleanpunaisia kukkia.

- Mikä tuo on, kysyin myyjältä.
- Enkelinsiipi, se on ainoa minulla ja möisin sen puolella hinnalla pois joulukukkien tieltä.

Se kukka oli minulle tarkoitettu ja kukkii nyt työpöydälläni.

He rakastavat pulliaan

Aamutuimaan pysähdyin työmatkallani ostamaan työkavereille pullaa. Hyvät tuoksut imaisivat aistini jo ovella. Iloinen rupattelu täytti pienen kahvion jo seitsemän jälkeen.
- Saisinko kymmenen korvapuustia?
- Ei niitä niin vain pyöritellä, sanoi miesmyyjä miltei vihamielisesti kuin ei olisi halunnut luopua puusteistaan. Ajattelin helpottaa tilannetta, jottei hänen tarvitsisi antaa niitä kaikkia minulle.
- Voi siihen muitakin pullia laittaa, jos puusteja ei ole riittävästi...
Ja hän pisti puustit pussiin + yhden tavallisen pullan. Ehkäpä tämä vanhempi mieshenkilö rakastaa leipomuksiaan pullia pyörittelevän vaimonsa kanssa. Sitä paitsi ne ovat poskettoman halpoja, vain euron kappale, ja isoja.